#21 vuotta samoja läppiä

Mä en ole muistanut mainostaa, että maailmankaikkeuden eka ystäväni Laura tuli tänne moikaamaan! Laura saapui Buenos Airesiin toissaviikon perjantaina ja vielä on päiviä jäljellä tulevaan tiistaihin asti. Classy woman tohelluksista on kaiketi tulossa ihan omaa postailua myöhemmin ;D.

Neljän tunnin päästä me lähdemme Uruguayhin viettämään pitkää pääsiäislomaviikonloppua, pitäis varmaan käydä pikkuhiljaa nukkumaan… Uruguayn länsiosiin siis pääsee Argentiinasta esim. tunnin lautalla. Jos haluatte vilkaista millaisiin paikkoihin olemme menossa, niin googlettakaa Colonia del Sacramento, Punta del Este ja Montevideo. Janin yks suomalainen kaveri muuten nappas hyvän äkkilähdön ja tuli tänne myös pari päivää sitten lomailemaan (meillä on kotona ollut jälleen kunnon hostellimeinki, jota on pitänyt vuokranantajan takia taas vähän peitellä…). Nyt pojat ovat Uruguayssä Punta del Diablossa, jonne meillä ei taida Lauran kanssa olla riittävästi aikaa mennä. Vuoden ekat opintopisteetkin ovat jo melkein ilmestyneet rekisteriin, joten eiköhän tässä ole taas jo pienen reissun tarpeessa :P!

Lounastauolla Puerto Maderon luonnopuiston reunalla.

Mukavaa pääsiäistä!

La cena de los países

Kerran lukukaudessa ITBAn vaihtarit kerääntyvät yhteen tarjoilemaan maidensa herkkuja. Viime vuonna me suomalaiset toimme korvapuusteja, salmiakkia, Fazerin sinistä ja fisu-shotteja. Toissa perjantaina taasen veimme samaiseen tapahtumaan perunarieskoja munavoilla. Kaikkien parhaiden perinneruokien raaka-aineita ei täältä löydy/niitä ei jaksa etsiä, mutta tosi kiva konsepti silti :).

2012

2013

2013

Jorge Mario

Argentiina meni ja voitti sitten tän Paavi-kisan. Lauseen ei ole tarkoitus olla loukkaava, ennemminkin se kertoo siitä, että tästäkin asiasta olisi varmaan sivistävää tietää lisää. Tutkimukset jatkuvat... Mä menin keskiviikkoiltana suoraan koulusta kotiin potemaan flunssaa pois, mutta luultavasti "jossain ois ollut jotain", ainakin kaikki tv-kanavat hehkuttivat asiaa. Torstaina huomasin keskuskatedraalin edessä paljon uutiskameroita ja jonkun verran paavi-krääsää myyviä ihmisiä. Kaupungin liikenteen sekasortoon ja toisaalta joidenkin paikkojen autioituneisuuteen tuntui vaikuttavan enemmän kuitenkin eräs poliittinen mielenosoitus.

Lippuja ja julisteita Paavin ex-työpaikan edessä viikonloppuna.

Fin de semana

(Tiedän, olisi lukijaystävällisempää postailla tekstejä tasaisempaa tahtia, mutta kerran kun tuotosta syntyi, niin en malttanut olla julkaisematta! Tämän alla siis vielä kaksi uutta postausta…).

Tähän mennessä olen viettänyt Buenos Airesissa aikaa sen kummemmin oppaita lukematta tai menojani suunnittelematta. Nyt kun jäljellä olevat kuukaudet voi laskea jo yhden käden sormilla, tulee useammin lähdettyä ulos tutkimaan mitä kaupungilla on tarjota. Tänä viikonloppuna kävimme muun muassa Museo Argentino de Ciencias Naturales luonnontiedemuseossa ja katsomassa hevoskisoja Palermon Hipodromolla.

Museo maksoi vain 10 pesoa ja oli mielenkiintoinen, lapsia kylläkin pyöri jaloissa vähän liikaa… Oli siistiä tsiigailla ajan kanssa minkä näköisten eläinten kanssa Galapagossaarilla snorklasimme (esim. hait ja rauskut!) ja millaisia muita kummallisia outouksia maan päällä on elänyt/elää nykyään. 

Hevoskisoja järjestetään monta kertaa viikossa ja niitä pääsee seuraamaan ilmaiseksi. Itse en lajista ymmärrä muuta kun, että ekana viivan yli juossut voittaa ja rahaa pyörii tapahtumissa paljon. Monet menevät paikan päälle veikkaaman, mutta tapahtuma soveltuu myös pelkkään aurinkoisena päivänä tsillailuun ja ihmettelyyn.

Museosta:

Heppoja:

Kolmas maailmansota?

Tällä viikolla heräsin useampana yönä kauheisiin pamahduksiin. Hetken aikaa luulin, että jotkut ampuvat kadulla, enkä uskaltanut avata verhojamme. Selitykset olivatkin onneksi paljon harmittomampia. Yhtenä yönä paukkeen aiheutti jäätävä ukkosmyrsky, parina aamuna taas teinit pitivät perinteistä älämölöään lukuvuoden ekoina koulupäivinä. Heillä on kuulemma tapana valvoa pari ensimmäistä yötä ja sitten aamulla ennen tunteja he paukuttavat rumpuja ja räjäyttelevät värisavupapatteja laulaen ja heiluttaen maan lippuja.

Paparazzina parvekkeella:

Koululaiset kirkon edessä.

Synkkä ja myrskyinen yö...

Viikon fiiliksiä

Hansu ja Anna lähtivät eilen (2.3. tätä tekstiä on siis kirjoteltu vähän pitkin viikkoa) kohti kotisuomea ja Petra katsomaan Iguazun putouksia pohjoiseen. Nyt on kämpässä kummallisenkin rauhallista ja tilavaa (tunnelmaan varmaan myös vaikuttaa se, että Jani ja Emma taitavat vielä nukkua eilisillan tuottamaa väsymystä pois…). Netinkorjaajat kävivät aamulla, wuhuuu! He laittoivat vain jonkun pienen kaapelin paremmin kiinni rappukäytävässä ja vola. Sinänsä hyvä, mutta tätä urotyötä kuitenkin odoteltiin sen puolitoista viikkoa :D. Samalla alkoi toimia myös kaapelitelkkari, vaikka yrityksestä kerittiin jo sanoa, ettei meidän kämppään edes ole sellaista tilattu. 

Vähän myöhemmin asunnon välittäjä ja omistaja tupsahtivat yllättäen ovemme taakse tarkistamaan toimiiko netti jo ja ketäs täällä oikein asuu. Alakerran turvamies oli kai vasikoinut, että täällä pyörii enemmän ihmisiä kuin pitäisi. Omistajahan tosiaan päätti sen kaiken muun kämppäsäädön aikoihin myös lisätä sopimukseen lauseen, jonka mukaan kämpässä saa asua vain kolme henkeä, muuten pitää maksaa lisää. Satunnaiset vieraat pitäisivät kuitenkin olla ok, mutta olin silti onnellinen, että olimme juuri saaneet siivottua tyttöjen patjat lattialta pois ja sain sanani muotoiltua sopivasti (”siskollani oli kyllä hotellihuone, mutta vietimme täällä vain paljon aikaa”). Sinänsä kiva, että tämä on turvallinen ja rauhallinen talo, mutta jotenkin kiristää, kun vartijat kameralla seuraa liikkeitä ja talon muut asukkaat puhuvat selän takana ”niistä nuorista ulkomaalaisista”.

Yliopistomme orientaatiopäivät sujuivat näin konkarinakin kivasti. Ymmärsin paljon enemmän tutusta ohjelmasta kuin puoli vuotta sitten ja pääsin jopa egoilemaan kokemuksillani. On niin sympaattista jutella heikoimmin espanjaa puhuvien kanssa, kun tulee mieleen omat ekat kuukaudet :). Yhteensä meitä vaihtareita on muuten nyt vain joku kolmisenkymmentä, reilusti vähemmän siis kuin viimeksi. Toisaalta hyvä, koska pienelle porukalle on helpompi järjestää yhteistä tekemistä. 

Nyt kurssien alkaessa olen myös törmännyt moneen paikalliseen kaveriin. On kiva kun yliopiston käytävillä on vastassa tuttuja naamoja ja lämpimiä poskipusuja. Buenos Airesiin takaisin muutto on muutenkin tuntunut jollain tapaa kotiin paluulta :). Tulevat kuukaudet menevät varmaan tosi nopeasti ja jään luultavasti kotiin palatessa kaipaamaan tätä vaihtoaikaa. Toisaalta ikävä rakkaita kohtaan kasvaa ja tuntuu oudolta, etten ole aktiivisena osana suuria muutoksia. Tän vaihdon aikana pelkästään meidän perhepiirissä esim. porukat ovat muuttaneet mökille viettämään eläkepäiviä, sisko miehineen taas meidän vanhaan taloon ja rempannut sen täysin, mummi nukkui pois, veljelle ja serkulle taas syntyivät esikoiset. Jälkimmäisestä babystä mulla ei muuten ollut harmaintakaan hajua, sopivasti olen ollut sen melkein yhdeksän kuukautta pois ja jotenkin mut oli unohdettu pitää ajan tasalla. Luinkin sitten tämän ilouutisen vähän puun takaa Facebookista :D<3.

Tämmöistä tällä kertaa. Luultavasti postailen nyt vähän ristiin rastiin ajankohtaisia kuulumisia ja sitten noita kesälomareissujuttuja. Hyvää alkavaa viikkoa Suomeen!