Asuntoja

Tapani mukaan asetin tavoitteet vähän korkealle suunnitellessani kirjoittaa blogia ”muutaman kerran viikossa”, tällä kertaa on vähän enemmän vierähtänyt aikaa viime tekstistä, mutta katsotaan saisinko tahdin jatkossa pidettyä.

Viime viikolla kielikurssille saapui lisää kivoja ihmisiä (4 hollantilaista, belgialainen, ranskalainen ja saksalainen), heistä suurin osa tuli meidän huonompien ryhmään, joten saimme myös kaivattua vertaistukea ja itsetunnon pönkitystä. Vaikea sanoa millä tasolla espanjani tällä hetkellä on, luultavasti varsinaisen koulun reilun viikon päästä alkaessa saapuu paikalle paljon lisää heikosti espanjaa puhuvia vaihtareita, mutta toisaalta taas proffien ja paikallisten oppilaiden kanssa kanssakäyminen tiputtaa maan pinnalle. Ei voi tosiaan sanoa, että tää kieli kovin luontevalla tasolla vielä ois, mutta koko ajan huomaa kehittyvänsä. Oon jopa useamman kerran päässyt neuvomaan ihmisiä espanjaksi esim. metrossa, eli en kai ihan luuserilta vaikuta!

Myös ihmisten keskusteluissa huomaa pysyvänsä paremmin kärryillä. Metrossa seurailin pari päivää sitten erään vanhan papan touhuja. Sillä roikkui kävelykepissä kaksi vaaleanpunaista ilmapalloa ja kaulassa taas oli punainen Ferrar-avainnauha, johon oli avaimien lisäksi kiinnitetty pilli. Välillä pappa puhalteli pilliin ja välillä taas lauloi kumealla äänellä pienen pätkän jotain kappaletta ja nauroi. Suurimman osan ajasta pappa kuitenkin viihdytti saksalaista tyttöä kysymyksillään ja kertomalla kaikille, että ”tämä on saksalainen tyttö”. Selvisi, ettei tytöllä ole poikaystävää. Siitäpäs pappa innostui ja esitteli tyttöä metroon nouseville miehille, samalla mainiten tytölle ”eikös olekin komea mies tässä”. Olin suht tyytyväinen, että sain naureskella partaani muiden kanssamatkustajien joukossa, eikä papparainen ottanut muo kohteekseen.

Edellisen blogitekstin jälkeen olen käynyt katsomassa useampia asuntoja ja istunut koneella selvitellessä niihin liittyviä asioita. Aikaa kului, mutta tuntuu, että se kannatti. Tuli tutustuttua kaupungin eri osiin ja löysimme ruotsalaisten tyttöjen kanssa varsin kivan kämpän, jossa nyt asumme tulevat viisi kuukautta!

Kämppä on Palermo Viejo:ssa, eli ymmärtääkseni Palermon alkuperäisessä ytimessä. Seutu vaikuttaa rauhalliselta ja on lähellä metroa, kauppoja, baareja, kavereita ja puistoja, eli käytännöllisyyttä ja hyvää fiilistä löytyy. Koulumatkoihin kuluu jokusenkymmentä minuuttia ja kerrostalossa on 24/7 vartiointi.  Ainoa miinus on, että kämpässä on vain kaksi makkaria, mutta olkkari on tilava ja uskon, että osataan antaa toisillemme omaa rauhaa tarpeen vaatiessa. 

Olkkari. Ikkunan takana on noin saman levyinen terassi. 

Keittiötä ja olkkaria ovelta päin.

Mulla on tällä hetkellä oma huone.

Hannah ja Louise jakavat aluksi toisen huoneen.

Pikkuvessa ja yllättävä päivän kotiasu.

Isompi kylppäri.

Kämpän terassilta iltanäkymät kirkolle.

Kerrostalon katolla oleva yhteinen terassi ja allas. Talossa on myös toinen pienempi altaaton terassi.

Näkymää katolta.

Toiseen suuntaan.

Lähikirkko ja aukio.

Argentiinassahan on tällä hetkellä menossa paha inflaatio, joka on yksi syy ”muutaman” asian nurinkurisuuteen. Yhdysvaltain dollarin virallinen kurssi on täällä 4,5 , epävirallinen pimeän valuutanvaihdon kurssi taas on noussut yli kuuden ja valuutan saantia on rajoitettu tiukasti. Amsterdamissa kävellessä tuntui kuulevan usein ”coke coke”, täällä taas keskustan pääkävelykadulla parin metrein välein seisoskelevat ihmiset toistavat rahanvaihtoon viittaavia sanaa ”cambio”. Monet asunnonvälittäjät haluaisivatkin saada ulkomaalaisilta vuokran dollareissa. Minulla ei dollareita ole mukana tarvittavan suuria summia, joten asuntoja kartoittaessa törmäsin useampaankin eri systeemiin: valuutan haku maan rajojen ulkopuolelta (argentiinalaisilta kielletty), vuokran siirto ulkomaalaiselle tilille & pesoissa annettu hinta maksajalle epäedullisen kurssin mukainen tai kurssivaihteluihin sidottu. Tämä kämppä on onneksi kohtuullisen hintainen (vaikkakin reilusti kalliimpi, kuin missä olen asunut Suomessa) ja maksupolitiikka tuntui reilulta sekä toimivalta.

Toinen esimerkki maan raha- ja päätöksentekokoukeroista koskee Mäkkäriä. Big Mac on täällä muita hampurilaisannoksia huomattavasti halvempi, koska hallitus haluaa kallistuneen maan näyttävän paremmalta hintatasoja vertailevassa Big Mac -indexissä.  Tätä perinteistä tuotetta ei kansainvälisen ketjun listoilta voi/haluta poistaa, mutta pakolla alihinnoiteltua tuotetta ei mainosteta missään, jotta sen myynti olisi minimissään. Kätevää.

Viime viikolla kävin myös moikkamassa Stora Ensolla työskenteleviä tuttuja, joilta sain hyviä neuvoja asuntoasioihin liittyen. Lisäksi hengailtiin kielikurssiporukalla, käytiin mm. leffassa katsomassa hyvä animaatio Brave ja vietettiin muutaman kerran iltaa pidemmän kaavan mukaan. Torstaina oltiin baarissa ja lauantainakin meidän piti mennä, mutta etkot pahemman kerran venähtivät ja meille selvisi liian myöhään, että vaikka baarit ovat täällä aamuun asti auki, eivät ne kai ota lisää porukkaa sisään enää neljän jälkeen. Venähtäneet etkot olivat kuitenkin tosi kivat, ja seuraavana aamuna tuntui ihan hyvältä, että oli lähtenyt kotiin ”jo” neljältä.

Torstaina muuten ihmetytin uutta tuttavuutta sanomalla espanjaksi olevani surullinen, hän kysyi huolestuneena syytä, johon vastasin, että ihan siitä normaalista syystä. Tietysti olin sekoittanut sanat surullinen ja janoinen, enkä vettä hörppiessä tajunnut, että toinen ei ihan pysy kärryillä. Vastaavanlaisia sanasekoituksia on ollut kyllä paljon ja ne aina ne jaksavat huvittaa. Poika meidän kurssilla esim. selitti vahingossa, että hänellä on 15 lasta, koska hänen isoäitinsä on niin kuuma ja kämppikseni taas kehui ruotsalaisten miesten olevan erittäin kiimaisia. Öö :D

Loppuun vielä muutama info paikasta, jossa asustelin ennen tähän kämppään muuttamista. Balvanera ei ollut kovin viihtyisää aluetta, mutta mielestäni se oli mainettaan parempi paikka asua ja kämppä sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien varrella. Alueella oli paljon maahantuonti- ja tukkukauppoja, jotka näyttivät myyvän suhteellisen paljon turhaakin sälää. Päivällä riitti hulinaa, mutta ilta-aikaan kotikatumme oli inhottavan hiljainen ja roskainen. Roskathan täällä normaalisti viedään kadulle, josta joku käy ne keräämässä yön aikana. Täällä Palermo Viejo:ssa tuntuu systeemi toimivat paremmin, sillä roskat ovat suht siisteissä isoissa kasoissa, eikä leviteltyinä ympäriinsä. Täällä kaduilla myös nukkuu vähemmän porukkaa kuin Balvanerassa (perussettiä, että vähän pitää väistellä kun joku on nokosilla keskellä kulkuväylää, virtsan haju on myös välillä ihan mukava). Palermossa kadunmiehienkin elämässä taitaa olla vähän enemmän sitä jotain, koska yksi jopa katselee telkkaria patjalla makoillessaan! 

Myös Balvanerassa asuin kirkon vieressä.

Kirkon seinää. Koskiskohan kirjoitus mielipiteitä jakavaa presidenttiä.

Balvaneran "kotikatu".

Hilla olkkarissaan.

Balvaneran keittiötä. Oon päässy totuttelemaan kaasu-uuneihin!

Balvanera-wc.

Karon linnoitus. Kämpässä oli usein aika kylmä.

Tulevana viikonloppuna taidan pysytellä vielä Buenos Airesissa. Kivojen kaupunkijuttujen lisäksi pitäisi tehdä Suomeen vika rästikoulurutistus, päättää syksynä suoritettavat kurssit ja suunnitella kummin kanssa Brasilian reissua!

Terkkuja!

Ensimmäinen arkiviikko

Maanantaina 2.7 alkoi kuukauden mittainen espanjan intensiivikurssi, viikko on sujunut ahertaessa ja tutustuessa uusiin ihmisiin sekä alueisiin. Paljon aikaa on kulunut vieläkin käytännönasioiden järjestelyyn, nyt on julkisen liikenteen kortti ja oma kännykkäliittymä, muttei vieläkään omaa asuntoa, eikä pysyvää nettiyhteyttä.  Kuulin myös, että Suomessa oleva Mummini on nukkunut pois. Asiaa on ollut hieman vaikea käsitellä täältä kaukaa käsin ja tuntuu oudolta, etten ole paikalla. Suomeen yhteyden pitäminenkin on ollut vielä niin hankalaa, eikä täällä ole yhtä läheisiä ihmisiä kenen kanssa jutella tämänlaisista asioista kunnolla. 

Asun nyt väliaikaisesti toisen suomalaisen vaihtaritytön asunnossa Balvaneran kaupunginosassa. Emme Hillan kanssa tunteneet entuudestaan, mutta olemme olleet jo ennen vaihtoa yhteyksissä netin kautta. On tosi hyvä, että saan punkata täällä, eikä tarvitse kikkailla hostellien kanssa, mutta haluaisin kovasti jo asettua paikoilleen. Etsin kämppää kahden ruotsalaisen vaihtarin Hannahin sekä Louisen kanssa ja huomenna menemme ensimmäiseen asuntonäyttöön. Etsimme maksimissaan puoleksi vuodeksi kalustettua kämppää viihtyisältä ja turvalliselta alueelta, tarjontaa on, mutta sopivan löytäminen on silti yllättävän hankalaa. Tytöt asuvat tällä hetkellä vieläkin hostellissa ja ovat täällä vain puoli vuotta (mähän siis oon vuoden), joten heillä on ehkä vielä enemmän kiire asunnon löytämisen suhteen ja siksi kartoittavat myös kahdelle sopivia kämppiä. Toivottavasti semmoista ei löydy, koska muuten joudun etsimään uudet kämppikset ja aloittamaan rumban alusta! Hinnat ovat nousseet täällä lähiaikoina paljon ja ollaan kartoitettu kämppiä laidasta laitaan, vielä on siis aika hämärän peitossa minkälaisessa kämpässä sitä tulevaisuudessa asustelen ja mihin hintaan.

Kielikurssimme on jaettu kahteen eritasoiseen ryhmään, itse kuulun vuoden opiskelutaustalla siihen luusereiden ryhmään, jossa on minun lisäksi vain kolme muuta opiskelijaa. Se ei kuitenkaan ole mikään häviö, sillä saamme aika intensiivistä opetusta ja meidän opettajakin on kivempi, kuin paremmalla ryhmällä, jossa on noin kahdeksan opiskelijaa. Kielikurssia meillä on arkisin klo 13-16 (muut opinnothan mä aloitan vasta elokuussa), mikä vaikutti aluksi vähältä, mutta siihen kun pistää vielä päälle kaikki alkusähläykset ja läksyt, niin yllättävän paljon on vienyt energiaa tää eka viikko.

Kurssiporukka on kiva: neljä ruotsalaista, norjalainen, kolme jenkkiä, pari ranskalaista, Hilla ja mä. Välillä meinaa mennä vähän kielissä sekaisin, kun kuulee ja käyttää peräkkäin niin montaa kieltä, koitetaan tsempata toisiamme kuitenkin käyttää kerta kerralta enemmän espanjaa! Ravintolassa sanoin ranskalaisten seurassa vahingossa lauseen puoliksi ruotsiksi ja puoliksi espanjaksi, ruotsalaisille taas kirjoitin facebookissa viestin suomeksi :D. Viikolla kävimme sekalaisissa porukoissa hoitamassa asioita ja syömässä, viikonloppuna olimme molempina iltoina porukalla viettämässä iltaa Palermon kaupunginosassa. Etsimme muuten kämppää pääasiassa juuri Palermosta, siellä on paljon elämää mm. baareissa ja puistoissa. Lauantaina etkoilimme Cimin ja Adamin luona, heidän kämppä on upea: kattohuoneisto kolmessa tasossa, näkymät kaupungille, vartija, kolme terassia, grilli, isot ikkunat, pari kylppäriä ja ylimpänä yksityinen poreamme... Ei asunto toki ilmainen ole, mutta he maksavat siitä hyvinkin kohtuullista hintaa. Vähän alkoi itteäki himottaa tommonen :D Puolen  punkkupullon ja hyytävän ulkoilman (täällä on ollut ihan yllättävänkin kylmä, lähelle nollaakin lupailtiin!) takia kädet tärräs niin, ettei kuvista saa oikeen mitään selvää, mutta lupaan ottaa uusia kuvia sitten kun paistatellaan tuolla päivää 30 asteen helteessä ;)

Ranskalaiset, vilaus Hannahia ja perinteikkäitä pasteijoita.

Piffiä (ei kyl mikään paras annos).

Tärinätehosteella otettu kaupunkikuva, Cimin ja Adamin parvekkeelta.

Ihan jees näkymät myös makkarista.

Cim och jag efter billiga drinkar. Kuva varastettu salaa Hannahin blogista ;)

Tänään kävin San Telmossa sunnuntaimarkkinoilla. Tuli mieleen heti parikin tuttua, joiden kuvittelisin viihtyvän vastaavanlaisilla hyvin, muistakaahan siis se matkakassan kartuttaminen :) Kummini Sirkka on muuten jo varannut lentonsa marraskuulle, jeei!

Antiikkisia kuplajuomapulloja (Soda streamerin ja vichyn korvike).

Kuppeja Mate-juomalle.

Torilta.

Eka kirkkovisiittikin tuli suoritettua.

Torikahvit.

Antiikkiliikkeitä oli useampia.

Ja designiä.

Levykauppa, Elvis ja kukkaruukkuja.

Markkinanameja. Lisäksi ihmiset pitivät liikkuvaa kioskia ja myivät suoraan laatikosta itse  tekemiään herkkuja.

Tästä ostin arskat.

Katu täynnä porukkaa.

Ja taas kirkko. Joskus ois kiva soluttautua kirkollismenoihin.

Huomenna maanantaina on Argentiinan itsenäisyyspäivä ja siksi meilläkin vapaapäivä koulusta. Pitäkää peukkuja, että löydän hyvän kämpän mahdollisimman pian! Besos <3

Argentiinalaisessa kodissa

Eduardo ja hänen poikansa Federico tulivat hakemaan minua kotiinsa lauantaina kahdeksalta illalla. Suur Buenos Aires koostuu useammasta kaupungista (joiden rajoja ei käytännössä huomaa), matka heidän kotiinsa Banfieldiin kesti Buenos Airesin keskustasta autolla noin puoli tuntia. Alueet ovat täällä tyyliltään hyvin vaihtelevia, esimerkiksi Banfieldissä välillä näytti epämääräiseltä seudulta, välillä taas suht kotoisalta omakotialueelta. Perheen kotia ympäröi korkeat aidat ja kadun kulmissa pienissä kopperoissa istui vartija, joten kummempaa hämminkiä ei pitäisi ilmetä.

Löysin perheen kodista Heinola Fluting-kellon :D

Galindojen toinen lapsi Diego oli valmistellut hiilloksen ennen saapumistamme ja iltamme alkoi grillaamisella, tai oikeastaan Eduardo grillasi ja mä koitin jutustella muiden kanssa. Tarjolla oli pientä tapas-tyyppistä syötävää (en muista miksi he niitä kutsuivat) ja eri juomia. Yritin hillitä alkupalojen syömistä nähtyäni kiloittain lihaa grillissä, mutta perheen äiti tarjosi koko ajan jotain uutta. Pääruokapöytä oli myös notkuva (pihviä, makkaraa, salaattia, kananmunaa, perunaa, salsaa...) ja olo syömisen jälkeen sen mukainen; enhän ole tottunut tuommoiseen määrää ruokaa illalla, enkä osaa luontevasti kieltäytyä espanjaksi ja mieli tekee maistaa eri juttuja. Mutta eipä siinä vielä kaikki, vielä oli vuorossa jäätelöannokset, kahvia, likööriä ja monia muita herkkuja. Selvisin poksahtamatta, mutta pitää varoa etten liho ihan muodottomaksi :D Perhe maisteli myös tuomiani Fazerin karkkeja, osa kai jollain tasolla tykkäs salmiakista, osa sylkäisi pastillit melkein heti pois.

Pihagrilli ja n. puoli kiloa lihaa per nassu.

Kanssamme syömässä oli myös Diegon tyttöystävä Macarena ja Federicon kaveri, jota kutsuttiin vaalean ulkonäkönsä vuoksi ”puolalaiseksi”. Kumpikaan heistä ei osaa paljoa englantia ja Macarenaan oli muutenkin vaikea saada kontaktia, koska hän oli kipeä ja siksi alakuloinen.  Ihan off topic ”puolalainen” kysyin minulta ruokapöydässä espanjaksi tykkäänkö Maradonasta, kysyin mikä maradona on, ja kaikki rupesivat nauramaan. Olin kuulemma noin ainoa ihminen maailmassa, joka ei tunne Maradonaa ja ”puolalaisen” mielestä oli outoa, että ymmärsin hänen puheestaan Michael Jacksonin, mutten  Maradonaa. Olisihan se pitänyt arvata, että kyse on yli viisikymmentävuotiaasta argentiinalaisesta jalkapallolegendasta… Henkilöllisyyden paljastuttua esitin, että olin ihan kartalla, mutta en vaan heti tajunnut asiayhteyttä. Todellisuudessa tiedän jalkapallosta lähinnä pelaajien vatsalihakset ja olen ehkä tsägällä nähnyt vilauksia Diego Maradonaa hehkuttavista dokkareista, kääntäen sen jälkeen kanavaa. Perheen toisen pojan koko nimi on muuten Diego Ernesto, joista jälkimmäinen tulee Che Guevaran oikeasta nimestä ja ei jää paljoa arvailujen varaan mistä kutsumanimi on juontanut juurensa. Ernesto Guevaraa kutsutaan muuten Che:ksi, koska tällä seudulla ihmiset käyttävät che-sanaa paljon esim. puhutellessan tai huudahduksissa, kuten ”hei, sinä siellä”.

Illallisen jälkeen Federico ja ”puolalainen” näyttivät minulle lähiseutuja autosta käsin, jonka jälkeen menimme yksille paikalliseen baariin. Kaikki mainitsemani nuoret ovat muuten noin parikymppisiä ja opiskelevat Buenos Airesin keskustan yliopistoissa, mutta ovat kotoisin seuduilta ydinkaupungin ulkopuolelta. He käyvät kuulemma bailaamassa ja istumassa iltaa sekä kotikaupunkiensa kuppiloissa, että pääkaupungin isoissa mestoissa. Meidän tilaamat drinkit muuten paljastuivat Fernet Brancan ja Coca-Colan sekoitukseksi, hyvin meni alas, vaikka mun aiemmat kokemukset kyseisestä liemestä eivät ole kovin valoisia, johtuen Otaniemen ilmastosta.  

Heräsimme suht myöhään ja Eduardon kanssa oli puhetta, etten tarvitse aamupalaa, koska olimme pian lähdössä jo lounaalle. Noo totta kai perheen äiti siitä huolimatta oli keittänyt mulle espressot (en enää pysy kärryillä monta kuppia on tullut juotua) ja laittanut aamupalan valmiiksi lautaselle, lounaalla sain sentäs tilattua kevyempää safkaa. Lounastimme paikallisen urheilujoukkueen clubilla, joka sijaitsi hockey- ja rugbykenttien vieressä. Hockey on myös Euroopassa suosittu laji, joka näin maallikon näkökulmasta on vähän kuin jääkiekon ja jalkapallon yhdistelmä (tääkin ois varmaan pitänyt tietää). Päivä sujui molempien poikien pelejä seuratessa ja clubilla hengatessa, tunnelma ja sää olivat hyviä ja tutustuin Federicon mukavaan tyttöystävään Danielaan. Lisäksi tein henkilökohtaisen ennätyksen poskisuudelmissa sekä espanjan puhumisessa ja sain kutsuja nuorten illanviettoihin, joten muy bueno. Illan päätteeksi joimme perheen kotona yhdessä teen kaltaista juomaa matea, jota vuoron perään imetään kiertävästä kupista pillillä.

Hockey-peliä, taustalla clubin taloja.

Hockey-meininkiä pelitauolla.

Kokonaisuudessaan oli siis todella kiva vuorokausi, on siistiä päästä näin lähelle paikallisten elämää. Tietysti ei aina ihan ymmärretty toisiamme, toivottavasti osasin kuitenkin käyttäytyä ja ilmaista itseäni oikein ja toivottavasti perhe oikeasti tykkää musta, enkä ole heille ns. velvollisuus ”otetaan toi orpo turisti nyt mukaan ” :D .

Huomenna tiedossa aamuskypetystä, koulun eka päivä, julkisen liikenteen kortin ja paikallisen liittymän hommaaminen (ehkä Danielan kanssa) sekä hostellista poismuuttoon valmistautuminen.

Buena semana para todos!