Argentiinalaisessa kodissa

Eduardo ja hänen poikansa Federico tulivat hakemaan minua kotiinsa lauantaina kahdeksalta illalla. Suur Buenos Aires koostuu useammasta kaupungista (joiden rajoja ei käytännössä huomaa), matka heidän kotiinsa Banfieldiin kesti Buenos Airesin keskustasta autolla noin puoli tuntia. Alueet ovat täällä tyyliltään hyvin vaihtelevia, esimerkiksi Banfieldissä välillä näytti epämääräiseltä seudulta, välillä taas suht kotoisalta omakotialueelta. Perheen kotia ympäröi korkeat aidat ja kadun kulmissa pienissä kopperoissa istui vartija, joten kummempaa hämminkiä ei pitäisi ilmetä.

Löysin perheen kodista Heinola Fluting-kellon :D

Galindojen toinen lapsi Diego oli valmistellut hiilloksen ennen saapumistamme ja iltamme alkoi grillaamisella, tai oikeastaan Eduardo grillasi ja mä koitin jutustella muiden kanssa. Tarjolla oli pientä tapas-tyyppistä syötävää (en muista miksi he niitä kutsuivat) ja eri juomia. Yritin hillitä alkupalojen syömistä nähtyäni kiloittain lihaa grillissä, mutta perheen äiti tarjosi koko ajan jotain uutta. Pääruokapöytä oli myös notkuva (pihviä, makkaraa, salaattia, kananmunaa, perunaa, salsaa...) ja olo syömisen jälkeen sen mukainen; enhän ole tottunut tuommoiseen määrää ruokaa illalla, enkä osaa luontevasti kieltäytyä espanjaksi ja mieli tekee maistaa eri juttuja. Mutta eipä siinä vielä kaikki, vielä oli vuorossa jäätelöannokset, kahvia, likööriä ja monia muita herkkuja. Selvisin poksahtamatta, mutta pitää varoa etten liho ihan muodottomaksi :D Perhe maisteli myös tuomiani Fazerin karkkeja, osa kai jollain tasolla tykkäs salmiakista, osa sylkäisi pastillit melkein heti pois.

Pihagrilli ja n. puoli kiloa lihaa per nassu.

Kanssamme syömässä oli myös Diegon tyttöystävä Macarena ja Federicon kaveri, jota kutsuttiin vaalean ulkonäkönsä vuoksi ”puolalaiseksi”. Kumpikaan heistä ei osaa paljoa englantia ja Macarenaan oli muutenkin vaikea saada kontaktia, koska hän oli kipeä ja siksi alakuloinen.  Ihan off topic ”puolalainen” kysyin minulta ruokapöydässä espanjaksi tykkäänkö Maradonasta, kysyin mikä maradona on, ja kaikki rupesivat nauramaan. Olin kuulemma noin ainoa ihminen maailmassa, joka ei tunne Maradonaa ja ”puolalaisen” mielestä oli outoa, että ymmärsin hänen puheestaan Michael Jacksonin, mutten  Maradonaa. Olisihan se pitänyt arvata, että kyse on yli viisikymmentävuotiaasta argentiinalaisesta jalkapallolegendasta… Henkilöllisyyden paljastuttua esitin, että olin ihan kartalla, mutta en vaan heti tajunnut asiayhteyttä. Todellisuudessa tiedän jalkapallosta lähinnä pelaajien vatsalihakset ja olen ehkä tsägällä nähnyt vilauksia Diego Maradonaa hehkuttavista dokkareista, kääntäen sen jälkeen kanavaa. Perheen toisen pojan koko nimi on muuten Diego Ernesto, joista jälkimmäinen tulee Che Guevaran oikeasta nimestä ja ei jää paljoa arvailujen varaan mistä kutsumanimi on juontanut juurensa. Ernesto Guevaraa kutsutaan muuten Che:ksi, koska tällä seudulla ihmiset käyttävät che-sanaa paljon esim. puhutellessan tai huudahduksissa, kuten ”hei, sinä siellä”.

Illallisen jälkeen Federico ja ”puolalainen” näyttivät minulle lähiseutuja autosta käsin, jonka jälkeen menimme yksille paikalliseen baariin. Kaikki mainitsemani nuoret ovat muuten noin parikymppisiä ja opiskelevat Buenos Airesin keskustan yliopistoissa, mutta ovat kotoisin seuduilta ydinkaupungin ulkopuolelta. He käyvät kuulemma bailaamassa ja istumassa iltaa sekä kotikaupunkiensa kuppiloissa, että pääkaupungin isoissa mestoissa. Meidän tilaamat drinkit muuten paljastuivat Fernet Brancan ja Coca-Colan sekoitukseksi, hyvin meni alas, vaikka mun aiemmat kokemukset kyseisestä liemestä eivät ole kovin valoisia, johtuen Otaniemen ilmastosta.  

Heräsimme suht myöhään ja Eduardon kanssa oli puhetta, etten tarvitse aamupalaa, koska olimme pian lähdössä jo lounaalle. Noo totta kai perheen äiti siitä huolimatta oli keittänyt mulle espressot (en enää pysy kärryillä monta kuppia on tullut juotua) ja laittanut aamupalan valmiiksi lautaselle, lounaalla sain sentäs tilattua kevyempää safkaa. Lounastimme paikallisen urheilujoukkueen clubilla, joka sijaitsi hockey- ja rugbykenttien vieressä. Hockey on myös Euroopassa suosittu laji, joka näin maallikon näkökulmasta on vähän kuin jääkiekon ja jalkapallon yhdistelmä (tääkin ois varmaan pitänyt tietää). Päivä sujui molempien poikien pelejä seuratessa ja clubilla hengatessa, tunnelma ja sää olivat hyviä ja tutustuin Federicon mukavaan tyttöystävään Danielaan. Lisäksi tein henkilökohtaisen ennätyksen poskisuudelmissa sekä espanjan puhumisessa ja sain kutsuja nuorten illanviettoihin, joten muy bueno. Illan päätteeksi joimme perheen kotona yhdessä teen kaltaista juomaa matea, jota vuoron perään imetään kiertävästä kupista pillillä.

Hockey-peliä, taustalla clubin taloja.

Hockey-meininkiä pelitauolla.

Kokonaisuudessaan oli siis todella kiva vuorokausi, on siistiä päästä näin lähelle paikallisten elämää. Tietysti ei aina ihan ymmärretty toisiamme, toivottavasti osasin kuitenkin käyttäytyä ja ilmaista itseäni oikein ja toivottavasti perhe oikeasti tykkää musta, enkä ole heille ns. velvollisuus ”otetaan toi orpo turisti nyt mukaan ” :D .

Huomenna tiedossa aamuskypetystä, koulun eka päivä, julkisen liikenteen kortin ja paikallisen liittymän hommaaminen (ehkä Danielan kanssa) sekä hostellista poismuuttoon valmistautuminen.

Buena semana para todos!