sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Naapuri

Viereisellä parvekkeella asuu kilppari. Sen touhuja on hauska seurailla (kiinnostavampaa ku nää koulun powerpointit ;).

Holaholahola (sanotaan kaikille söpöille elukoille).

Ps. Reissukuvat on vielä käymättä läpi, eli saattaa kestää ennen ku ne ilmestyy tänne…

lauantai 22. syyskuuta 2012

Lauantai

Se kevätaika alkoikin eilen, sekoilin päivissä. Räntäsää onkin onneksi jo menneen talven lumia, nyt on saanut paistatella auringossa oikein kunnolla.

Tänään oon vietellyt krap…, eiku kotipäivää. Olin tuntitolkulla meidän kerrostalon katolla nukkum…, eiku opiskelemassa. Kohta ei oo enää tän kaupungin kalkkilaivalla kapteenia, jeei!




torstai 20. syyskuuta 2012

Kevään eka päivä

Huh, nyt on eka välikoe tehty ja eka esitelmä pidetty, jos siis ei ota huomioon noita aikaisempia kielen kurssin juttuja. Aiheena olivat laatu sekä urakehitys, ja aikaa niihin valmistautumiseen meni tylsänkin paljon, vähän hitaampaa kun kaikki pitää kääntää espanjasta… Ensi viikolla sitten vielä kaks välikoetta ja yks ryhmätyö.

Nyt voi kuitenkin vähän vaihtaa vapaalle, mennään yöks kaverin kaverin kesäasunnolle ja muutenkin viikonlopuksi on tiedossa vähän pientä piristystä arkeen. Tänään oli kevään eka päivä, ei kyllä uskoisi, sillä äsken satoi rakeita, mutta viikko sitten talviaikaan paistateltiin melkein 30 asteen lämmössä.

Koitan viikonloppuna saada myös meidän viime reissun matskuja siirrettyä blogiin. Niitä odotellessa voitte kuunnella repeatilla alla olevaa latinorallatusta (huolestuttavaa et näihin alkaa tottumaan).


¡ Ciao!

torstai 13. syyskuuta 2012

Väliaikatietoja

Viime viikonlopun reissu meni mainiosti! Nyt koetan keskittyä välikokeisiin opiskeluun ja flunssan paranteluun, joten reissupostauksen ajattelin tehdä vasta ensi viikolla.

Tämmöinen paketti tupsahti tänään oven taakse, awww :).

Palaillaan siis terveempänä ja viisaampana!

torstai 6. syyskuuta 2012

Askeleen lähempänä argentiinalaistumista

Tähän asti oon porhaltanut 90 päivän turistiviisumilla, mutta nyt on pitkäaikaisviisumin saaminen viittä vaille valmista. Eilen sain tommosen väliaikaisluvan ja parin viikon päästä pitäis saada lopullista paperia kouraan todistukseksi siitä, että saan asutella täällä putkeen kokonaisen vuoden.

Kannatti huolehtia kaikki miljoonat paperit priimakuntoon jo ennakkoon, sillä nyt prosessi oli kivuttomampi, kuin kuvittelin sen olevan. Jotkut kaverit joutuivat ravaamaan ympäri kaupunkia tuntitolkulla, koska jonotusten jälkeen viimeiselle tiskille päästyään virkailija huomautti esimerkiksi yhdestä paperista puuttuvan nimen ö-pisteet.

Yliopisto auttoi viisumin hankinnassa myös kivasti, tosin hehän meidät sen vaativatkin ottamaan (vaihtoehtoisesti voisin 3kk välein poistua maasta hetkeksi, saaden aina uuden turistiviisumin). Kv-neitomme oli vissiin käyttänyt neuvottelutaitojaan hyvin, ja paikan päällä vielä sinetöi sopimuksen sujauttamalla virkailijoille leivoksia, sillä saatiin ohittaa ihan julmeton jono :D. Positiivista oli myös, että maksoin puolet ennakkoon kuultua summaa vähemmän!

Aion hankkia myös paikallisen henkilökortin, noiden dokumenttien avulla saan maksaa halvempaa hintaa joistain jutuista, koska perinteisestihän turisteilta velotetaan enemmän (”koska voi”)…

Virallista.

Hyvää viikonloppua! Mullahan se kestää täällä aina neljä päivää ;). Tällä kertaa pohjoiseen kohti vesiputouksia.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Orientaatio


Nyt vähän vanhempaa matskua, mut ennätyspieni väli blogin päivityksessä!
---

Yliopiston järjestämää vaihtareiden orientaatio-ohjelmaa vietettiin vapaaehtoisen kielikurssin ja varsinaisen koulun alkamisen välissä, 27.-28.7.2012. Vaihtareita yliopistollamme on mielestäni noin 70.

Ravintolan edestä.

Ohjelma alkoi rehtorin puheenvuorolla, jonka jälkeen kv-koordinaattorit jakoivat tärkeää tietoa kaupungissa asumisesta ja ITBA:ssa opiskelemisesta. Me kielikurssille osallistuneet saimme osan infosta englanniksi jo kuukautta aikaisemmin, joten pystyin hyvin esittämään, että olen aika kärryillä, vaikka kaikki info olikin espanjaksi tällä kertaa.

Teollisuustalouden johtajan huone.

Päivä sisälsi myös lounaan sekä odottelua, koska uusien vaihtareiden piti hoitaa samoja käytännönasioita, mitkä meillä oli jo reilassa. Kaikilla mm. pitää olla paikallinen vakuutus, joka ei kuitenkaan ole monenkaan vaihtarin mielestä tarpeeksi sopiva, joten minun lisäksi monet muutkin ovat tupla- tai triplavakuutettuja.

Käytävä.

Sitten koittikin ohjelmassa vaihe, jossa en enää pystynyt bluffaamaan kärryillä olemista. Luulin, että minut pyydettiin eteen, koska olimme ryhmissä lähdössä kiertämään yliopistoa, mutta paljastuikin, että meidän piti esittää muille ryhmäpantomiimiä. Tämän tajuamiseen kului hetki, toinen aiheemme kuulemiseen, kolmas sanan ymmärtämiseen ja neljäs ryhmäläisten ohjeistuksen sisäistämiseen. Noo, neljä hetkeä oli vissiin liikaa, kun show:n alkaessa olin aika pihalla siitä, mitä piti tehdä. Aiheemme oli moottoriautorata ja ainoana tyttönä mun piti tietty esittää sitä typyä muiden ollessa autoja. H-hetkellä sit tajusin mitä pitää tehdä ja sanoin lavalla kovaan ääneen espanjaks ”aaa selvä juu”, jonka jälkeen sekosin lähtölaskentanumeroissa. Osasin kuitenkin sanoa ”toisen kerran/uudestaan” espanjaks, joten korjasin coolisti tilanteen ;D. Ollaan naureskeltu muiden vähän espanjaa osaavien kanssa kaikille tolloiluille, ois pitäny ottaa videota ekojen viikkojen puhetaidoista, nythän tietty ollaan suuuper hyviä (melkee) ;).

Hätäuloskäynti.

Koska edellisiltana oltiin juhlittu kielikurssin loppumista, koitti päiväohjelman jälkeen päikkärit. Heräsin niiltä siihen, kun kämppikset mainitsi jotain puuhaillessaan mun nimen. Kysyin, et mitäs on mielessä ja selvisi, että meille oltiin kutsuttu porukkaa etkoilemaan, ”noo mä meenki tästä varmaan sit suihkuun…”. Illalla mentiin sit taas baariin, mut jotenkin porukka hajos, eikä kaikki vaihtarit ollu samassa paikassa.

Kahvila. Kidnapattiin Claire toisesta ryhmästä.

Seuraavana aamuna ois ollut infoa vapaaehtois- ja urheilumahdollisuuksista, sekä ohjelmaa niille, jotka vasta saapui kaupunkiin. Skipattiin aamu ja liityttiin joukkoon vasta iltapäivän kaupunkikierrokselle. Kyseltiin kyllä kavereilta mitä tuolla aamun infossa oli ollut, aiotaankin luultavasti osallistua johonkin hyväntekeväisyystempaukseen. Mun urheilu on koostunut tähän mennessä Palermon isoissa puistoissa lenkkeilystä (kivoja ja matkan varrella bongailen aidan raosta eläintarhan eläimiä), mut suunnitelmissa on myös johonkin koulun joukkueeseen liittyminen tai kuntosali/jumpat.

Kuntosali.

Kaupunkikierros kesti kolmisen tuntia ja käytiin parissa tunnetussa paikassa, niistä kuvia myöhemmin. Tämän postauksen kuvat ovat yliopiston tiloihin tutustumisesta, kierroksella meillä oli ryhmän kanssa tehtävänä ottaa ”huisin hauskoja kuvia”. Hauskuudesta en tiedä, mut näättepähän vähän miltä tilat ja tyypit vaikuttaa.





Mendoza

Teimme 16.-21.8.2012 reissun Argentiinan länsipuolella sijaitsevaan provinssiin nimeltä Mendoza. Oli kyl huisia, tässä teillekin fiiliksiä:

Torstai
Livahdin iltaluennolta hieman ajoissa, jotta kerkesin yhdeksältä lähtevään bussiimme. Matka kesti 14 tuntia, mutta sujui varsin kivuttomasti, lähinnä nukkuen.

Pysähdyspaikka bussimatkan varrelta.

Perjantai
Saavuimme aamupäivällä provinssin samannimiseen pääkaupunkiin. Bussiterminaalista siirryimme hostellille, jonka valitsimme vasta terminaalissa saatujen vinkkien perusteella. Seuraavaksi suuntasimme hostellin järkkäämälle viini- ja oliivitilakierrokselle, joka olikin juuri sopiva ohjelma hieman sateiselle ensimmäiselle päivälle.

Tiloilla kiertelyn ja päiväunien jälkeen menimme vetämään mahat täyteen luultavasti kaupungin suosituimpaan parilla-ravintolaan. Siellä sai könttäsumman maksettuaan syödä rajattomasti erilaisia nannoja ruokia, hieman petollista, mutta nammm!

Illallisen jälkeen vaihteen vuoksi taas bussiterminaalille…

Hostelli ulkoota.
Hostellin yleisiä tiloja.

Iso viinitila:

















Oliivitila:










Pieni viinitila:





Parilla:







Lauantai
Kuuden bussissa vietetyn tunnin jälkeen olimmekin aamuvarhaiseen jo etelässä, valmiina laskettelemaan Andeilla Las Leñas nimisessä mestassa.

Laskettelu kaikkine välinevuokrineen oli kyllä suht kallista puuhaa. Kyseinen keskus on kai selvästi kalliimpi kuin pienemmät toverinsa, mutta muissa lähiseudun paikoissa vallitsi liian suuri lumipula. Kyseisessä paikassakaan ei säät ihan suosineet, sillä vuoren huipulle menevä hissi oli harmiksemme suljettu ja luonnonlunta tuntui olevan avoimissakin rinteissä vähän niukasti.

Yhtään ei reissu siltikään kaduttanut. Maisemat, ja päivä kokonaisuudessaan, olivat aivan huippuja. Elämä näytti taas aika siistejä puoliaan!

En tiedä heittikö mun kroppa kuperkeikkaa tuommoisessa jylhässä ympäristössä, mutta jotenkin vaivasi korkeanpaikankammo, varsinkin hississä, mutta jopa maan kamaralla (ei vaikuttanut ainakaan positiivisesti mahtaviin lautailuskillsehini)! Oon huomannu lähivuosina saman ilmiön esim. jollain silloilla ja huvipuistolaitteissa. Ihan outoa, kun tutut asiat tuntuu erilaisilta. Ei kai se benjin hypännyt Karoliina nyt oo jäämässä eläkkeelle?? Vielä kun ois niin siistejä juttuja kokeiltavana… Yhyy en haluu tulla vanhaks :D!

Laskujen jälkeen taas samat kuusi tuntia bussissa, tällä kertaa sisältäen vähemmän nukkumista ja enemmän rommicolaa, sekä hyviä puheenaiheita. After ski jatkui hostellin omissa bileissä, jonka jälkeen nukuttiin ansaitut kunnolliset yöunet.


Las Leñas: 










Matkan varrelta:



Muu!

Heppoja!

Aasi!
Uusia tuttavuuksia lähigrillillä.

Sunnuntai
Ihanan rauhallinen päivä aurinkoisessa kaupungissa. Käppäiltiin ympäriinsä ja tehtiin mitä mieleen juolahti: lounas, päikkärit nurmikolla, lapsille suunnattua ulkoilmateatteria, käppäilyä puistoissa, markkinat, muutama drinkki ja ilmaisteatteri. Espanjankielisissä teattereissa oli vähän vaikea pysyä kärryllä, varsinkin toisessa, jonka tarina oli aika seko. Lasten ulkoilmahäppeningissä osallistuttiin totta kai luontevasti mm. kaikkiin laululeikkeihin :D.


Mendoza-kaupunkia:
























Maanantai
Ylös, ulos ja (jälleen kerran) bussin kautta lenkille. Kohteeseen noin tunnin matkan päästä saavuttuamme trekkasimme parin oppaan ja ryhmän kanssa vuoren huipulle ja alas. Takaisintulomatkasta kolme jyrkkää pätkää (5m, 7m ja 45m) tulimme köyden varassa! Urheilun sekä jännittävien hetkien jälkeen söimme ja menimme Therma spa:han, johon vesi tulee vuoren sisältä kuumista lähteistä. Päivä oli jälleen kerran ihan huippukiva!

Therma-homma oli kyllä pettymys, jostain syystä luulin sen olevan luonnonmukainen rauhallinen mesta. Noo paljastu sitten tähän aikaan vuodesta liian kylmää vettä sisältäviksi altaiksi täytettynä liian monella muksulla, eikä henkilökunta ihan arvostanut meidän vaihtoehtovarusteita (kukaan ei tajunnut ottaa uikkareita mukaan). Ikäkriisi iski taas, kun todettiin, että aikuistenaltaan kuumavesiputken viereinen nurkkaus oli just ja just miellyttävä… Mutta kun sai ajatukset negatiivisista puolista pois, niin huh, että taas sai nauttia hienosta ympäristöstä!

Sitten jälleen melkeinpä bussin kautta toiseen bussiin ja yötä myöten takaisin kohti Buenos Airesin kotia.

Näistä pitkän matkan busseista noi halvimmatkin on kyl tosi mukavia, mutta haluisin tietää enemmänkin sen kuskin järjenjuoksusta, joka yöbussissa päättää näyttää action-leffaa (volumea ei saa ite säädettyä) ja soittaa sen kanssa kilpaa hytissään jotain kammoa latinohumppaa. Menomatkalla kuski päätti näyttää jonkun ö-luokan bändin musiikkivideoita, jes :D.


Trekkaus, rappelling, thermas:


































Kotimatka:


---

Täällä on ollut muuten ihanan lämpimiä auringonottopäiviä jo! Varmaan noi viinitilatki on kauniimpia vehreämpinä :). Ens viikonloppuna tutkimaan Iguazu-vesiputouksien hoodeja. Puss och kram!