Ihana kamala viikko

Viikko sitten keskiviikkoyönä tulimme Janin kanssa reilun parin kuukauden reissulta takaisin Buenos Airesiin. Loman vikat päivät menivät kämppämme omistajan ja vuokranvälittäjien kanssa sähköpostin välityksellä riidellessä (päättivät "pikkusen" nostaa hintoja ja muuta säätöä). Jouduimme nöyrtymään heidän ehtoihinsa, mutta saimme kun saammekin torstaina oman katon pään päälle. No, siitä lähtien ollaankin tapeltu Cabelvision-firman ja asunnonvälittäjän kanssa, koska netti ja tv eivät toimi vieläkään. Sunnuntaina pitäisi tulla joku korjaaja, mutta odotukset eivät ole korkealla, sillä sen piti tulla myös tänään :D. 

Meillä oli reissussa välillä aika rajoitetut nörtteilymahdollisuudet (ja oli niin sikana kaikkea siistiä nähtävää, ettei koneella tehnytkään mieli liikaa olla :), joten kotiinpaluuseen kasaantuneita hommia tuntui riittävän. Onko aikuisiän eka oikea Loma vasta kun lasissa on yli 65 tai ottaa loparit töistä...?  Nyt lähistarbucksissa kalliin teen lipittäminen/pummilla verkon käyttö pynnii. Ja noi jumivat nettikesätyöhakemukset ovat ihan asia erikseen mun ärsytystaulukolla... Tässä siis syitä radiohiljaisuuteen täällä blogissa. No internet, no time, no fun.

Mutta on myös lisää iloisia syitä päivittelyn vähyyteen! Mun sisko Hannele, serkku Anna sekä serkunserkku Petra tulivat tänne viettämään hiihtolomaansa ja oon koittanut nauttia tästä laatuseurasta mahdollisimman paljon. Ollaan perinteisesti kierrelty kaupunkia, otettu arskaa ja syöty paljon pihviä. Myös iltaiset kortinpeluut ja sangriat ovat olleet suosiossa ;).

Meidän kämppis Emma (vaihtarikaveri Ruotsista) palaa Buenos Airesiin huomenna ja viikonloppuna nähdään kaikki yliopistomme uudet vaihtarit orientaation merkeissä! Maanantaina alkaa sitten kurssit... Mutta eiköhän tämä arki tästä lähiviikkoina tasoitu ja saan blogiakin päivitettyä lähemmäs tätä vuosituhatta. Nyt työhakukirjeitä raapustamaan ja odottamaan, milloin tytöt palaa shoppailureissultaan.

Huoletonta rantaelämää Galapagossaarilla parin viikon takaa :).

Paljon terkkuja Suomeen!

Jeeppisafari San Pedro de Atacama, Chile - Uyuni, Bolivia. 8.-11.1.13.

Tähän mennessä varmasti kätevin tapa ylittää raja löytyi Chilen ja Bolivian väliltä, jossa se oli mahdollista toteuttaa perinteisen rajan yli menevän turistibussin sijasta nelivetojeepillä ja vielä kolmessa päivässä. Edessä ei enempää kuin 500-600 kilometriä ajettavaa, mutta sitäkin enemmän aavikkoa, suolajärviä, vuoristoa ja möykkyistä soratietä, mitkä takasivat varsin mielenkiintoisen tavan siirtyä Bolivian puolelle.

Matka alkoi San Pedro de Atacaman aavikkokaupungosta pohjois-Chilestä, josta otimme jeepin alle ja ajoimme heti ensimmäisen aamupäivän aikana Bolivian rajalle. Matkalla San Pedrosta Bolivian rajalle saimme heti harjoitella korkeaan ilmastoon totuttelemista, sillä nousimme alle 3000 metristä 4100 metriin, tässä korkeudessa myös yövyimme ensimmäisen yön. Tiesimme, että nopea nousu korkeaan ilmanalaan saattaa aiheuttaa pieniä vaikeuksia, mutta ensimmäinen yö oli hieman haastavampi, mitä olimme odottaneet. Ainakin Karon kohdalla ohut ilmasto aiheutti päänsärkyä ja pientä pahoinvointia, itselläni ehkä kävi hyvä säkä, ettei mitään suurempaa vaivaa ilmennyt, eikä toisen aamun jälkeen Karollakaan tuntunut olevan onneksi ongelmia korkeuden kanssa.

Ekan ja tokan päivän reitti piti sisällään lähinnä aavikkoa, aavikkojärviä, muutamia lumihuippuisia vuoria, laamoja, flamingoja, lisää aavikkoa ja paljon sellaista erämaata, jossa ei Suomalainen mammanpoika montaa päivää selviäisi. Meillä onneksi kaiken tuki ja turva koko matkan aikana oli loistava (vaikka vanha) toyota Landcruiser 4*4 jeeppimme ja loistava oppaamme, joka painoi autolla vaikka minkälaisten kivien ja monttujen läpi.

 

Vasta kolmantena päivänä maisema muuttui selvästi, kun aloimme lähestymään määränpäätämme, Uyunin kaupunkia Boliviassa. Sielläpäin sijaitsi Salar de Uyuni eli suomeksi Uyunin suola-aavikko, joka on myös maailman suurin lajissaan. Reissun toinen yö vietettiinkin kotoisasti kokonaan suolasta tehdyssä hotellissa (myös sängyt ja ruokapöydät olivat tätä mahtavaa ainetta), josta aamuauringon sarastaessa siirryimme suola-aavikon puolelle, jossa ajelimme kokonaan viimeisen päivän. Tätä silmänkantamattomiin riittänyttä täysin valkoista aluetta on hyvin vaikea kuvailla, mutta jotenkin hyvin maaginen paikka oli kyseessä. Joka ilmansuuntaan näkyi vain valkoista täysin tasaista aavikkoa ja siellä täällä muutamia jeeppejä.

Kokonaisuudessaan jeeppisafari oli varmasti mieleenpainuvin yksittäinen retki, mitä tähän mennessä oli tehty. Kustannusten puolesta noin 130 euroa kolmesta pitkästä päivästä paskalla täysihoidolla oli kohtuullinen korvaus, vaikkakin Bolivian hintatasoon nähden ehkä hieman kallis. Ja kyllähän tällaisen reissun aikana välillä miettii, mistä kaikesta sitä on valmis maksamaan. Korkean ilmanalan kanssa taistelun lisäksi aamuviiden herätykset ja yli kymmentuntiset päivät ahtaassa jeeppissä saavat välillä funtsimaan, että taitaa olla helpompiakin tapoja päästä eroon rahoista. Mutta kaiken kivan eteen tulee välillä vähän kärsiä ja nyt se todella oli sen arvoista, joten penniäkään ei olisi tästä reissusta vaihtanut.

Santiago de Chile, Valparaiso, Viña del Mar ja San Pedro de Atacama. 28.12.12.-7.1.13.

Barilochesta menimme Osornon bussin vaihdon kautta Chilen pääkaupunkiin Santiagoon, jossa vietimme muutaman päivän lähinnä kierrellen eri kaupunginosia. Kävimme myös leffassa ja vähän shoppailemassa, viime suurkaupunkivierailusta kun alkoi olla jo vähän aikaa... Santiagossa kannattaisi varmaan osallistua ilmaiselle sightseeing-kävelytourille ja käydä jossain kuuluisista museoista, meiltä nämä jäivät väliin. Kävimme kuitenkin esim. erään kukkulan päällä, josta näki kivasti koko suurkaupungin. Maisemia pilaa kyllä ehdottomasti sankat saastepilvet, joita kaupunkia ympäröivät vuoret pitää tiukasti paikoillaan.

Koirat tutkivat ettei Chileen vieda esim. hedelmia. Me jaatiin kiinni kuivatuista banaaneista, jotka oli unohtunut laukun pohjalle!

Uuden vuoden aattona siirryimme parin tunnin bussimatkan päähän Chilen rannikolle Valparaisoon, joka on ehdottomasti maan ykköspaikka viettää kyseistä juhlaa. Yhden maailman suurimmista ilotulituksista järjestävä kaupunki vetää porukkaa sen verran, että suositummat bussiyhteydet ovat täynnä ja buukatut hostellit nostavat hinnat niin korkeiksi kun kehtaavat. Parin päivän varoitusajalla me löysimme yhden Valparaison viimeisistä alle 20 euron dormipaikoista, jonne pääsimme Santiagosta vaihtamalla bussia läheisessä kaupungissa Vina del Marissa. Itseasiassa dormisänkymme oli tuplabuukattu, joten Jani nukkui ekan yön hostellin sohvalla ilmaiseksi, kätevää ;). Hostelliamme pyöritti tosi mukava perhe, joka järjesti kaikille asukeille ja tuttavilleen uuden vuoden etkot. Puolenyön paikkeilla menimme kaupungille katsomaan ilotulitusta ja poksauttelemaan skumppapullot. Ihmisiä oli vaikka kuinka ja keskiyön show oli mahtava! Olimme aiemmin kuulleet, että jo päivällä pitäisi mennä varaamaan parhaat ilotulituksenkatseluspotit vuoren rinteeltä. Hostelliporukkamme kuitenkin suositteli menemään yöllä rannan tuntumaan, koska siellä olisi vähemmän porukkaa, mutta yhtä hyvät näkymät. Näin teimme, ja sitä voinkin vuoden päästä reissussa oleville suositella.

Olimme aiemmin kuulleet hehkutusta myös Valparaison meren, vuoren rinteen ja kauniiksi koristeltujen talojen kauneudesta. Todellisuudessa tämä puoli oli vähän pettymys. Kaupungissa tuntui olevan pari siistinä pidettyä aluetta, mutta muualla oli aika roskaista ja haisevaa (eikä tämä kuulema ollut vain uv-fiestojen syytä). Valposta vartin bussimatkan päässä oleva Vina del Mar taas on siistimpi kaupunki hiekkarantoineen, vaikkakin samalla se on ehkä vähän persoonattomampi mesta...

 Viña del Mar:

3.1. nappasimme vuorokausibussin allemme, tällä kertaa suuntana pohjoisen hiekka-autiomaakaupunki San Pedro del Atacama. Kylä on kasvanut paljon turismin voimalla, mutta sen meininki on silti ihan symppis. Me teimme paikan päällä vain sandboarding-excursion, koska buukkasimme itsemme kolmen päivän Boliviaan suuntaavalle jeeppisafarille. Sandboardingreissu oli jees, koska siinä sai taas kokeilla vähän uutta lajia ja samalla näki yhdet San Pedron tärkeimmistä nähtävyyksistä, Kuulalakson ja Kuolemanlaakson (Valle La Luna ja Valle La Muerte).