Peru. Tammi- ja helmikuu 2013.

Palataan taas reissutunnelmiin.

Bolivian La Pazista menimme Peruun kaupunkiin nimeltä Puno. Tästä Titicaca-järven ja mäkien väliin rakennetusta kaupungista käsin teimme retken kelluville Los Uros-saarille. Kauan aikaa sitten tietty heimo näki parhaakseen eristäytyä mantereesta ja rakentaa kaislasaaret noin. 5 km päähän Punosta. Vielä nykypäivänäkin saaria pidetään asumiskelpoisena, mutta tarkoitusperät ovat muuttuneet. Nykyään saarille matkaa tuhansittain turisteja ihmettelemään. Retkeä ostaessa kannattaa varmistaa, että toiminta on jotakuinkin vastuullista ja kaislasaaret saavat heille kuuluvan rahallisen osansa maksamastasi summasta. 

Liikenneratkaisuja.

Puno.

Halusimme tehdä jonkun reissun Titicaca­-järvellä ja nämä Uros-saaret tuntuivat jo nimensä puolesta sopivalta kohteelta. Oli tosi kummallista kävellä kaislan päällä, mutta ilmapiiri ei ollut mikään idyllisin. Tuntui väärältä, että hommasta on tullut turistibisnes. Heidän perinteiset jutut ovat kaupallistuneet ja he yrittävät kaikkensa, että turistit sisäänpääsyn lisäksi toisivat pennejä kukkaroon ostamalla esim. heidän käsitöitään tai miniretken kaislaveneellä. Myynti tehtiin anelevaan sävyyn.  Lisäksi tuntui oudolta kävellä ihmisten takapihoilla ja kurkkia heidän koteihinsa. Mutta kaikin puolin jännä juttu, täältä voi lukea Wikipediafaktoja saarista.

Parin Punossa vietetyn päivän jälkeen olimme jo valmiita jatkamaan matkaa. Suuntasimme yöpussilla Cuscoon, josta järjestimme matkan inkojen kadonneeseen kaupunkiin Machu Picchuun. Lähes kaikki Peruun matkaavat haluavat käydä Machu Picchulla, joten Cuscossa on todella paljon turisteja. Kaupunki itsessään on kuitenkin viihtyisä vanhoineen rakennuksineen. Retkien tarjoajia on satoja ja niistä ei sitten pidä kun alkaa valitsemaan. Suosituimmat Machu Picchu -retket ovat useamman yön Inca trail -vaellus, päiväretki junalla tai yhden yön reissu ”Machu Picchu by car”. Valitsimme viimeisimmän vaihtoehdon edullisen hinnan takia ja siksi, ettei sitä liiketoimintaa pyöritä ulkomaalainen monopoli, kuten junabisneksessä tilanne on. Valitsimme mielestämme luotettavan oloisen matkatoimiston ja maksoimme muutaman dollarin kalliimman hinnan tästä ilosta. Per nenä taisimme maksaa 95 dollaria, johon kuului noin. 8h minibussimatka, kolmisen tuntia kävelyä loppumatkasta, illallinen ja yö hostellissa Aguas Calienteksessa, sisäänpääsy Machu Picchulle opaskierroksineen ja juna Aguas Calienteksesta toiseen kylään (sama joka käveltäisiin tulomatkalla), josta minibussimatka Cuscoon.

Ei enää rappusia!

Cusco.

Reissu ei kuitenkaan sujunut ihan kuin myyntipuheissa. Minibussimme saapui päämääräänsä parisen tuntia myöhässä ja jouduimme kävelemään osan kolmetuntisesta matkasta pimeässä. Perillä kylässä opas sääti toisten turistien kanssa, koska matkatoimisto oli lähettänyt heidän tavaransa jonnekin ja me joudumme odottelemaan vielä hieman. Hostellin aulassa opas pyysi passimme, jotta kerkesi vielä ennen sulkemisaikaa ostamaan meille huomiseksi pääsyliput Machu Picchulle. Illallisella opas kertoi, että luvattuja junalippuja ei saadakaan, koska paikat ovat täyteen buukattu. Junat olivat olleet täynnä jo useampana päivänä, joten matkaa meille myydessä tämä ongelma oli jo tiedossa. Tämä tarkoitti siis sitä, että meidän piti varata seuraavallekin päivällä 3h lisää kävelyaikaa, jotta minibussi kerkeäisi startata vielä auringon paistaessa. Turistit hermostuivat, koska monelle tämä oli tosi spesiaali reissu ja nyt heillä olisi aikaa toteuttaa se huomattavasti suunniteltua vähemmän. Me olimme suunnitelleet kävelemämme aamulla vuorelle, jotta saisimme mini-inkatrailfiiliksen, mutta tässä tapauksessa jätimme sen väliin ja menimme vuoren päälle bussilla. Opaskierros alkoi hieman luvattua myöhemmin, mutta onneksi minibussin aikataulua saatiin myös hieman viivästytettyä. Aluksi tuntui, että meillä ei olisi tarpeeksi aikaa Machu Picchulla, mutta loppujen lopuksi ehdimme nähdä kaiken minkä halusimme. Tiettyä rentoutta on otettava reppuun mukaan kun täällä pain maailmaa reissaa ja vielä tämmöisiin eristyksissä oleviin kohteisiin, mutta jotenkin tän ”muita luotettavamman” puljun toiminta jäi pännimään. Koinkin sitten tarpeelliseksi mennä avautumaan matkan meille myyneille työntekijöille. Pitkän keskustelun tuloksena oli kuitenkin vain lähinnä vastuiden pomputtelua, lisää tyhjiä lupauksia ja muutaman kympin alennus. 

Pääasia kuitenkin, että taas ollaan yhtä upeaa kokemusta rikkaampia. En jaksa kirjottaa faktoja uudelleen, joten ne kannattaa tsekata esim. täältä fiilikseen pääsemiseksi. Liikaa infoa ja kuvia ei kuitenkaan kannata ahmia, sillä tällaisiin kuuluisiin paikkoihin on paljon siistimpi mennä ilman suuria pinttyneitä mielikuvia. Joten tiivistetään näin: upea historia, upea luonto ja ainutlaatuinen paikka! Toki turisteja on paljon ja minibussimatka vuoristotiellä on aika epämukava, mutta minkäs voit :). Sen verran mitä kuulin tosta PeruRail, Orient-Express Hotels ja Perun hallitus kuvioista (monopoli, korruptio, ulkomaalainen hirmuyritys jne.), niin totesin, että mieluummin istun kahdeksan tuntia bussissa ja tuen paikallista liiketoimintaa, kun ostan mukavan junamatkan.

Cuscossa lepäilyn jälkeen nappasimme taas yöpussin allemme ja suuntasimme Limaan. Tämä Perun pääkaupunki vaikutti todella mukavalta. Siistit ja modernit alueet ovat suhteellisen laajalle levittäytyneet, vaikka eivät ne tietysti ole koko totuus täälläpäin maailmaa olevista miljoonakaupungeista. Oli myös ihana nähdä pitkästä aikaa meri, vaikka uintia ei likaisen veden takia suositellakaan. Rannan Miraflores-alueen lisäksi kannattaa myös käydä tsekkaamassa esimerkiksi kaupungin historiallinen keskus. Kaupunkijunalla/metrolla on helppo liikkua, kannattaa maksaa jollekin paikalliselle matkan hinta, jotta pääset porteista helposti heidän matkakortillaan (kertamatkoja ei taideta myydä ja kortin osto ei kannata muutaman matkan takia). 

Liman historiallinen keskus.

Matkailualanopiskelijat halusivat haastatella turisteja. Oli vähän työn takana vielä tyttöjen enkun puhuminen :).

Vaikka oli kiva pitkästä aikaa olla taas suurkaupungin sykkeessä, halusimme jatkaa matkaa rantaelämästä nauttimaan. Menimme pohjoisemmassa sijaitsevaan Máncoraan. Nautimme lämmöstä ja rantailusta paljon, vaikka Karon ekat surffikokeilut päätyivätkin tikattavaksi joutumiseen ja Jani taas sairastui pariksi päiväksi. Meillä oli kiva bungalowmökki mäen päällä, oi kun pääsis sinne riippumattoon makoilemaan nytkin! Máncora ei kuitenkaan ole Perun paras rantamesta: aallot ovat aika suuret surffauksen opetteluun (ei siis ollut vain mun vika, että kyynärpää sai vähän osumaa :D), hyttyset ja rannan itikat sandfly:t ovat tosi ärhäköitä ja kaupunki ei ole mikään superidyllinen.

Mototakseja.

Máncorasta jatkoimme matkaa Ecuadoriin, josta postausta tulossa toisella kertaa, Janilla taitaakin olla jo joku tekstiluonnos Galapagossaarista pöytälaatikossa. Ecuadorin jälkeen palasimme kuitenkin takaisin Peruun, sillä meidän lennot Buenos Airesiin lähtivät Limasta.

Menimme rantapaikkaan nimeltä Huanchaco, jossa treffasimme suomikaverin Juuson. Tätä mestaa voin lämmöllä suositella! Aallot ovat sopivan rauhallisia surffauksen opetteluun (kannattaa kuitenkin palkata aluksi opettaja) ja meininki on ihanan rauhallinen ja rento. Porukka käytännössä vain nauttii elämästä, auringosta ja vedestä. Täydellistä! Meidän loppulomaa kuitenkin vähän varjosti ne vuokranantajan kanssa säätämiset, mutta muuten peukut tälle loman lopetukselle.

Perinneveneet.

Perussa on tosi halpoja ja hyviä lounaspaikkoja ihan kunnon ravintoloissakin!  Nämä ruoat tosin ovat semmosen höperömummon kyökissä tehtyjä :).

Huanchacosta menimme Limaan, josta lensimme Santiago de Chilen mutkan kautta Buenos Airesiin (oli muuten edullisinta ostaa menopaluulippu, vaikkei tarvetta ollut kuin yhdelle suunnalle, kuinka hölmöä…). Buenos Airesissa eka yö hostellissa ja sitten seuraavana päivänä paluu kotiin. Huh, kuinka tuntuikin huojentavalta, että saatiin kämppäasiat sovittua ja sai asettua aloilleen. Mutta vitsi on kyllä hieno fiilis katsella noita kuvia ja miettiä mitä kaikkea siistiä sitä on kerinnyt nähdä ja kokea! Ja odottakaas vaan kun esimerkiksi se Galapagossaaripostaus saa nähdä päivänvalon ;).