Viimeisiä viedään

Tiiättekös mitä? Enää kaksi viikkoa! Olkoon tämä siis vika, tai ainakin viimeisin, postaus minkä Argentiinan kamaralta kirjoittelen. Tulevat viikot ovat niin työn- ja huvintäyteiset, että parempi säästellä kirjoittelua sille vuorokauden kestävälle matkustusrupeamalle, joka kohta koittaa.

68-vee yhteiskakku.

Meidän porukalle varattu parvi.

Järjestimme eilen kämppisten kanssa synttäri- ja läksäribileet. Oli ihan superhauska ilta! Vietimme noin viidenkymmenen kaverin kanssa etkoja yhdessä baarissa, jonka jälkeen jatkoimme aamuun asti toisessa yökerhossa. Etkot oli Red Carpet nimisessä paikassa, jossa tilavarauksesta ei tarvinnut pulittaa mitään ja kohtuuhintaan sai tilata baarista mitä vaan ja syödä pizzaa kolmen tunnin ajan. Tietysti vähän oli myös ongelmia matkassa, sillä hemmo kenen kanssa asioista sovittiin, ei hoitanut tota Rosebaariin siirtymistä ihan mallikkaasti ja siinä oli vähän sekaannuksia. Pari poikaa ei muun muassa päässyt sisälle, koska heillä ei ollut tarpeeksi hienot kengät. Karo siinä itkua vääntäen (okei, ehkä toisen niistä loppuetkojen Long island iced teasta ois voinu jättää tilaamatta…) taas koitti saada asioita pelittämään, tuloksetta :D. Mutta oli tosiaan järjestämisen arvoinen ilta! Välillä tuli kyllä vähän ikävä Suomea ja varsinkin yhtä supertehokasta tyttöporukkaa; noilta latinoilta rahojen kerääminen ennakkoon, minkään tarkka sopiminen (tai niissä puoliks lupailluissa asioissa pysyminen) ja kanssajärjestäjien silloin tällöinen toimeettomuus ois alkuvaihdosta ollut enemmänkin mielenkiintoinen ero, mutta nyt alkaa jo vähän koti-ikävä iskemään…

Yhtäriii.

Beer pong. Viralliset mukit tuli postissa jenkeistä ;D.

Tänään näin kadulla pari reissusta tuttua brittityttöä, mutta en jäätämiseltä tajunnut moikata ajoissa. Oon myös kerran aiemmin muuten törmännyt tässä naapurustossa pariin tuttuun brittireissaajaan, asun siis vissiin aika houkuttelevilla hoodeilla, koska muuten ois aika sattumaa... Hetken päästä yks paikallinen mies kysy multa missäpäin eräs katu sijaitsee, osasin tietty neuvoa kuin apteekin hyllyltä, mutta puheesta paistaa vieläkin ulkomaalaisuus. Sitten mies tietty kysy perinteisen ”¿De donde sos?”, kotimaani paikannettua mies kertoi suunnitelmistaan mennä opettamaan espanjaa pohjoismaihin. Siinä parin korttelin ajan jutustellessa selvisi, että hän taitaa tietää mua enemmän esimerkiksi Suomussalmesta ja Mannerheimistä… Vaihdettiin siinä sitten yhteystiedot, niin hänelläkin on joku kontakti kylmässä pohjolassa.

Orange slice jello shots & vodka gummy bears.

Huomenna tiedossa rankkaa kansantaloustieteen opiskelua, mutta illalla menemme keventämään mieltä teatteriin. Menemme katsomaan Camila-elokuvasta tehtyä musikaalia, jota proffamme suositteli.

Koetan siis pitää näppini erossa koneesta nämä viimeiset hetket. Tuntuu ihan hullulta, että oon ollut täällä jo melkein vuoden ja ihan kohta oon pilvien päällä matkalla Suomeen. Muistan vielä kuin eilisen, kun vuosi sitten koneessa mietin, että ensi kerralla tilaan kyllä mieluummin punkkua, jolloin tajusin, että eihän mulla oo paluulippua!

¡Besos grandes a todos mis amores, kohta nähdään!