Asuntoja

Tapani mukaan asetin tavoitteet vähän korkealle suunnitellessani kirjoittaa blogia ”muutaman kerran viikossa”, tällä kertaa on vähän enemmän vierähtänyt aikaa viime tekstistä, mutta katsotaan saisinko tahdin jatkossa pidettyä.

Viime viikolla kielikurssille saapui lisää kivoja ihmisiä (4 hollantilaista, belgialainen, ranskalainen ja saksalainen), heistä suurin osa tuli meidän huonompien ryhmään, joten saimme myös kaivattua vertaistukea ja itsetunnon pönkitystä. Vaikea sanoa millä tasolla espanjani tällä hetkellä on, luultavasti varsinaisen koulun reilun viikon päästä alkaessa saapuu paikalle paljon lisää heikosti espanjaa puhuvia vaihtareita, mutta toisaalta taas proffien ja paikallisten oppilaiden kanssa kanssakäyminen tiputtaa maan pinnalle. Ei voi tosiaan sanoa, että tää kieli kovin luontevalla tasolla vielä ois, mutta koko ajan huomaa kehittyvänsä. Oon jopa useamman kerran päässyt neuvomaan ihmisiä espanjaksi esim. metrossa, eli en kai ihan luuserilta vaikuta!

Myös ihmisten keskusteluissa huomaa pysyvänsä paremmin kärryillä. Metrossa seurailin pari päivää sitten erään vanhan papan touhuja. Sillä roikkui kävelykepissä kaksi vaaleanpunaista ilmapalloa ja kaulassa taas oli punainen Ferrar-avainnauha, johon oli avaimien lisäksi kiinnitetty pilli. Välillä pappa puhalteli pilliin ja välillä taas lauloi kumealla äänellä pienen pätkän jotain kappaletta ja nauroi. Suurimman osan ajasta pappa kuitenkin viihdytti saksalaista tyttöä kysymyksillään ja kertomalla kaikille, että ”tämä on saksalainen tyttö”. Selvisi, ettei tytöllä ole poikaystävää. Siitäpäs pappa innostui ja esitteli tyttöä metroon nouseville miehille, samalla mainiten tytölle ”eikös olekin komea mies tässä”. Olin suht tyytyväinen, että sain naureskella partaani muiden kanssamatkustajien joukossa, eikä papparainen ottanut muo kohteekseen.

Edellisen blogitekstin jälkeen olen käynyt katsomassa useampia asuntoja ja istunut koneella selvitellessä niihin liittyviä asioita. Aikaa kului, mutta tuntuu, että se kannatti. Tuli tutustuttua kaupungin eri osiin ja löysimme ruotsalaisten tyttöjen kanssa varsin kivan kämpän, jossa nyt asumme tulevat viisi kuukautta!

Kämppä on Palermo Viejo:ssa, eli ymmärtääkseni Palermon alkuperäisessä ytimessä. Seutu vaikuttaa rauhalliselta ja on lähellä metroa, kauppoja, baareja, kavereita ja puistoja, eli käytännöllisyyttä ja hyvää fiilistä löytyy. Koulumatkoihin kuluu jokusenkymmentä minuuttia ja kerrostalossa on 24/7 vartiointi.  Ainoa miinus on, että kämpässä on vain kaksi makkaria, mutta olkkari on tilava ja uskon, että osataan antaa toisillemme omaa rauhaa tarpeen vaatiessa. 

Olkkari. Ikkunan takana on noin saman levyinen terassi. 

Keittiötä ja olkkaria ovelta päin.

Mulla on tällä hetkellä oma huone.

Hannah ja Louise jakavat aluksi toisen huoneen.

Pikkuvessa ja yllättävä päivän kotiasu.

Isompi kylppäri.

Kämpän terassilta iltanäkymät kirkolle.

Kerrostalon katolla oleva yhteinen terassi ja allas. Talossa on myös toinen pienempi altaaton terassi.

Näkymää katolta.

Toiseen suuntaan.

Lähikirkko ja aukio.

Argentiinassahan on tällä hetkellä menossa paha inflaatio, joka on yksi syy ”muutaman” asian nurinkurisuuteen. Yhdysvaltain dollarin virallinen kurssi on täällä 4,5 , epävirallinen pimeän valuutanvaihdon kurssi taas on noussut yli kuuden ja valuutan saantia on rajoitettu tiukasti. Amsterdamissa kävellessä tuntui kuulevan usein ”coke coke”, täällä taas keskustan pääkävelykadulla parin metrein välein seisoskelevat ihmiset toistavat rahanvaihtoon viittaavia sanaa ”cambio”. Monet asunnonvälittäjät haluaisivatkin saada ulkomaalaisilta vuokran dollareissa. Minulla ei dollareita ole mukana tarvittavan suuria summia, joten asuntoja kartoittaessa törmäsin useampaankin eri systeemiin: valuutan haku maan rajojen ulkopuolelta (argentiinalaisilta kielletty), vuokran siirto ulkomaalaiselle tilille & pesoissa annettu hinta maksajalle epäedullisen kurssin mukainen tai kurssivaihteluihin sidottu. Tämä kämppä on onneksi kohtuullisen hintainen (vaikkakin reilusti kalliimpi, kuin missä olen asunut Suomessa) ja maksupolitiikka tuntui reilulta sekä toimivalta.

Toinen esimerkki maan raha- ja päätöksentekokoukeroista koskee Mäkkäriä. Big Mac on täällä muita hampurilaisannoksia huomattavasti halvempi, koska hallitus haluaa kallistuneen maan näyttävän paremmalta hintatasoja vertailevassa Big Mac -indexissä.  Tätä perinteistä tuotetta ei kansainvälisen ketjun listoilta voi/haluta poistaa, mutta pakolla alihinnoiteltua tuotetta ei mainosteta missään, jotta sen myynti olisi minimissään. Kätevää.

Viime viikolla kävin myös moikkamassa Stora Ensolla työskenteleviä tuttuja, joilta sain hyviä neuvoja asuntoasioihin liittyen. Lisäksi hengailtiin kielikurssiporukalla, käytiin mm. leffassa katsomassa hyvä animaatio Brave ja vietettiin muutaman kerran iltaa pidemmän kaavan mukaan. Torstaina oltiin baarissa ja lauantainakin meidän piti mennä, mutta etkot pahemman kerran venähtivät ja meille selvisi liian myöhään, että vaikka baarit ovat täällä aamuun asti auki, eivät ne kai ota lisää porukkaa sisään enää neljän jälkeen. Venähtäneet etkot olivat kuitenkin tosi kivat, ja seuraavana aamuna tuntui ihan hyvältä, että oli lähtenyt kotiin ”jo” neljältä.

Torstaina muuten ihmetytin uutta tuttavuutta sanomalla espanjaksi olevani surullinen, hän kysyi huolestuneena syytä, johon vastasin, että ihan siitä normaalista syystä. Tietysti olin sekoittanut sanat surullinen ja janoinen, enkä vettä hörppiessä tajunnut, että toinen ei ihan pysy kärryillä. Vastaavanlaisia sanasekoituksia on ollut kyllä paljon ja ne aina ne jaksavat huvittaa. Poika meidän kurssilla esim. selitti vahingossa, että hänellä on 15 lasta, koska hänen isoäitinsä on niin kuuma ja kämppikseni taas kehui ruotsalaisten miesten olevan erittäin kiimaisia. Öö :D

Loppuun vielä muutama info paikasta, jossa asustelin ennen tähän kämppään muuttamista. Balvanera ei ollut kovin viihtyisää aluetta, mutta mielestäni se oli mainettaan parempi paikka asua ja kämppä sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien varrella. Alueella oli paljon maahantuonti- ja tukkukauppoja, jotka näyttivät myyvän suhteellisen paljon turhaakin sälää. Päivällä riitti hulinaa, mutta ilta-aikaan kotikatumme oli inhottavan hiljainen ja roskainen. Roskathan täällä normaalisti viedään kadulle, josta joku käy ne keräämässä yön aikana. Täällä Palermo Viejo:ssa tuntuu systeemi toimivat paremmin, sillä roskat ovat suht siisteissä isoissa kasoissa, eikä leviteltyinä ympäriinsä. Täällä kaduilla myös nukkuu vähemmän porukkaa kuin Balvanerassa (perussettiä, että vähän pitää väistellä kun joku on nokosilla keskellä kulkuväylää, virtsan haju on myös välillä ihan mukava). Palermossa kadunmiehienkin elämässä taitaa olla vähän enemmän sitä jotain, koska yksi jopa katselee telkkaria patjalla makoillessaan! 

Myös Balvanerassa asuin kirkon vieressä.

Kirkon seinää. Koskiskohan kirjoitus mielipiteitä jakavaa presidenttiä.

Balvaneran "kotikatu".

Hilla olkkarissaan.

Balvaneran keittiötä. Oon päässy totuttelemaan kaasu-uuneihin!

Balvanera-wc.

Karon linnoitus. Kämpässä oli usein aika kylmä.

Tulevana viikonloppuna taidan pysytellä vielä Buenos Airesissa. Kivojen kaupunkijuttujen lisäksi pitäisi tehdä Suomeen vika rästikoulurutistus, päättää syksynä suoritettavat kurssit ja suunnitella kummin kanssa Brasilian reissua!

Terkkuja!