Aina näissä reissupostauksissa
venähtää, mutta tässä matskua pitkästä viikonlopustamme 6.9-11.9.2012.
Torstai
”Livahdin” tuttuun tapaan suuren
punaisen rinkkani kanssa päivän viimeiseltä luennolta vähän ajoissa, jotta
kerkesin lähemmäs parikymmentä tuntia kestävään bussiimme. Buenos Airesissa
satoi rankasti, eikä siis harmittanut yhtään lähteä pohjoiseen, jossa oli
kuulemma paistateltu jo noin kolmenkymmenen asteen lämmössä. Tällä kertaa
reissasimme hitusen kalliimmin, ja saimme mukavammat penkit sekä tarjoilua
bussissa.
Perjantai
Saavuimme Puerto Iguazúun
iltapäivällä ja ohjelmassamme oli vain hostelliin asettuminen, ruokailu ja
lähialueilla käppäily. Kävimme niemen kärjessä katsomassa Brasilian ja
Paraguayn rannikoita, jotka olivat melkein kivenheiton päässä joen toisella
puolella. Illalla tapasimme tutut vaihtaripojat (2xHollanti, 1xBelgia), jotka
olivat saapuneet hoodeille jo päivää aiemmin. Söimme hostellilla
parilla-illallisen ja hengalimme muiden asukkien kanssa.
Matkan varrelta:
Puerto Iguazú:
Argentiina,
Paraguay, Brasilia.
|
| Takana vasemmalla siintää Ciudad del Este. |
Hostellilta:
| Mulla ei onneks ollu harkkatöitä rästissä... |
Lauantai
Aamuvarhaiseen liikenteeseen.
Olimme sopineet tyttöjen kanssa diilin henkilökohtaisesta autonkuljettajasta,
jotta kerkeisimme nähdä mahdollisimman paljon päivän aikana, mikä osoittautui
varsin käteväksi ratkaisuksi, vaikka oli toki kalliimpi kuin puoli-ilmaiset suunnilleen
aikataulussa menevät julkiset.
Reissu alkoi ripauksella
insinööripornoa. Kävimme katsomassa Itaipún
patoa Brasilian ja Paraguyan rajalla, emme kuitenkaan valinneet pitkää
voimalaitoksen sisällä käyvää kierrosta, vaan 1,5 tunnin yleiskatsauksen. Kompleksi
on huuurjan iso ja maisemat mageita, toivoin kylläkin näkeväni paljon virtaavaa
vettä, mutta portit pysyivät visusti kiinni. Kierros ei mielestäni ehkä ollut
ihan pitkän jonottamisen arvoinen, mutta vesiputouksien jälkeen Itaipú on
varmasti alueen yks siisteimmistä jutuista!
Seuraavaksi oli vuorossa Iguazún vesiputouksien
ihastelua Brasilian puolelta. Ja olihan ne mahtavia! Käppäilimme muiden
turistien joukossa rantaviivaa pitkin muutamien tuntien ajan (aikaa saisi
kulumaan enemmänkin, mutta ei koko päivää) ja otimme miljoona kuvaa. Wau. Lopuksi menimme vielä läheiseen tarhaan
katsomaan eläimiä, jotka eivät enää jostain syystä pysty elämään luonnossa.
Illalla kävimme vain ravintolassa ja suuntasimme suht
aikaisin nukkumaan, jätimme jopa käyttämättä drinkkiliput, jotka saimme
–melkoista aktiivilomailua siis!
Itaipú:
| Valittiin tietty alkuinfovideo kielellä portugali (tekstitys espanjaksi) ;). |
![]() |
| Ihan ei saatu samaa fiilistä ku kuvissa... |
| Toivomuskolikoita. |
| Koko reissuporukka. |
Parque Das Aves:
Ilta:
Sunnuntai
Herätyskellon soidessa aikaisin
aamulla, emme nousseet ylös, sillä ulkona satoi kaatamalla. Muutamien tuntien
päästä kyllästyimme odottamaan ja suuntasimme urheina sateeseen, olihan
vesiputousten magein osuus, Argentiinan puoli, nähtävä. Onneksemme sade
kuitenkin helpotti ja säästä johtuen muita turisteja oli normaalia vähemmän
liikenteessä, mutta eläimiä enemmän. Hostellin työntekijä kylläkin kertoi
meille myös, että sunnuntaisin vesiputouksella on vähemmän turisteja, koska se
on monelle matkustuspäivä (raukat joutuu menemään maanantaina töihin, hah).
Argentiinan puolella pääsimme niin
lähelle vesiputouksia, että kastuimme joka tapauksessa, eikä uuupeat maisemat tuntuneet
tippaakaan vähäpätöisiltä auringon ollessa pilvien takana. Oli kyllä hienointa
mitä oon koskaan nähnyt! Maisemat, äänet, kosteus ja veden voiman aistiminen,
huh. Käppäilimme suht pitkiäkin reittejä näköalapaikalta toiselle ja Louisen
kanssa käväisimme jopa vesiputouksien alla veneen kanssa. Argentiinan puolelle
kannattaakin siis varata koko päivä. Veneaktiviteettimme kesti vain 12
minuuttia ja oli aika kallis, mutta milloin seuraavan kerran tulee mahdollisuus
dipata itsensä kauhealla voimalla virtaavan vesiputouksen alle..! Mielestäni
muuten kannattaa tsekata putouksien molemmat puolet, vaikka itse tykkäsin
Argentiinan puolesta ehdottomasti enemmän. Joka kulmasta putoukset näyttivät
erilaisilta ja hämmästyttäviltä, mistä johtuen noita kuviakin on aika
runsaasti. Tietty kameralla ei saa välitettyä puoliakaan :).
Väsyneenä, mutta hyvinkin
iloisina palasimme hostellille. Hannah ja Louise lähtivät takaisin kohti Buenos
Airesia ja mä jatkoin seikkailua poikien kanssa nappaamalla jälleen yöbussin,
tällä kertaa etelään päin.
Cataratas del
Iguazú, Argentine:
| Tästä ne lähtee... |
| Paholaisen kita. |
| Yksi sillan rakenteista tuntui vähän huteralta, hehe. |
![]() |
| Ennen dippausta. |
![]() |
| Jälkeen. |
| Mm. ton alla käytiin. |
| Terhi, näin marsun!! |
Maanantai
Aamuvarhain saavuimme argentiinalaiseen
kaupunkiin nimeltä Corrientes. Koska emme tienneet jatkoyhteyden aikatauluja
ennakkoon, emmekä pystyneet ostamaan siihen lippuja, juoksimme kyseisen bussin
kiinni juuri ja juuri ajoissa. Matkustettuamme muutaman tunnin lisää olimme Mercedes-nimisessä kaupungissa. Sieltä halusimme jatkaa vielä Esteros del Iberá –luonnonpuistoon, mikä oli helpommin sanottu kun tehty. Busseja kulkee yllättävän
harvakseen, eikä välttämättä olleenkaan, koska tie on ajoittain huonossa
kunnossa. Saimme kuitenkin sovittua porukallemme jälleen kerran oma
remis-autonkuljettajan, mikä ei tullut edes paljoa kalliimmaksi, kuin
julkisilla kulkeminen. Pari tuntia kuhmuraista tietä ajettuamme olimme perillä.
Kiersimme järvellä
oppaan kanssa veneellä ja kävelemme itsekseen luonnossa. Muita turisteja ei näkynyt
paljon yhtään ja eläimistä sekä luonnosta sai taas kivoja wau-fiiliksiä. Järvimaisemista
sain ajoittain suomalaisia viboja, mutta sitten näinkin alligaattorin. Tuntui,
että näimme eläimiä paljon, mutta pongaamatta jäi joitain, mm. sudet ja apinat.
Jos ymmärsin oikein, alueella on elänyt myös esim. salametsästettyjä jaguaareja
sekä muurahaiskarhuja, joiden kantoja pyritään nykyään herättämään
luonnonpuistossa uudelleen henkiin. Alue on muuten todella iso, eli päivässä
kerkesimme näkemään siitä vain pienenpienen osan. Huomioikaa myös, että osa
”saarista” on oikeasti tosi isoja kelluvia lauttoja! Tuntui epätodelliselta
pomppia niillä. Automatkan varrella näkyi myös paljon erilaisia maatilojen
eläimiä, jotka täällä saavat suuresta lukumäärästään huolimatta porskutella
tilavilla ja rauhallisilla pampoilla.
Paluumatkalla
automme muuten pysäytettiin viranomaisten toimesta, meiltä tarkastettiin vain
passit, mutta viereistä autoa syynättiin tarkemmin. Tarkastukset ovat kuulemma
yleisiä, koska pohjoisesta tuodaan paljon esim. huumeita. Kuten arvata saattaa,
kolmen maan rajojen tuntumassa Paraguayn puolella sijaitseva kaupunki Ciudad
del Este onkin surullisen kuuluisa mm. salakuljetuksesta, sekasorrosta ja korruptiosta.
Kaverimme kävivät siellä ihmettelemässä vilisevää kaupankäyntiä (mm. halpaa
elektroniikkaa myydään paljon) ja omaisuuden sekä ihmisten turvallisuudesta
huolehtivia pyssymiehiä, joita niitäkin oli kuulemma joka nurkassa. Itse
jouduin tiukasta aikataulusta johtuen skippaamaan tässäkin paikassa vierailun,
vaikka eipä sitä kukaan oikeastaan suositellutkaan.
Positiivisen reissuväsymyksen kera matkasimme yön läpi
kohti kotia.
Mercedes-
Esteros del Iberá:
| Melkein kaikki paikalliset miehet käyttivät tollasia hattuja. |
Kapybara, maailman suurin jyrsijä.
|
| Minialligaattori. |
| Kaikki sulassa sovussa. |
| Oppaat "kelluvalla saarella". |
| Oli liikaa hyttysiä, niin ei jaksettu odottaa näiden ilmestymistä. |
| Perhe. |
| Tarkastus. |
---
Olipas aivan huikea reissu. Vaikka tekstiä on suht
paljon ja kuvia sitäkin enemmän, ei kaikkea voi, eikä ole tarkoituskaan täällä avata.
Googlettamalla löytyy helposti lisää tietoa noista paikoista, nettiä
selailemalla pystytte fiilistelemään paremmin mun jalanjälkiä :).
Seuraavan pidemmän reissun teemme ensi viikonloppuna
Argentiinan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Córdobaan, jossa
menemme mm. saksalaisten kansoittamassa osassa järjestettäville Oktoberfesteille. Sitä seuraavana viikonloppuna olemme kaksi päivää
rakentamassa vähävaraisille asuntoja täällä pääkaupunkiseudulla. Paljon
siistejä juttuja siis jälleen, jei!
Terkkuja kotiin! Koittakaa löytää syksystä kivoja juttuja
<3.
Video vesiputouksilta.








No olihan reissu. Kyllä tätä pilkkopimeää iltaa kummasti piristää, kun katselee kuvia tuollaisista maisemista. Eläinkuvista saa sellaisen käsityksen, että siellä vaan kävelitte aligaattoreiden ja muiden kivojen pikkueläinten keskellä...
VastaaPoista:) melkeempä oikeenlainen käsitys! alligaattorit otti aurinkoa rauhassa, niin lähellä et niihin ois uskaltaessaan voinut koskea. Kuullema niillä riittää muutakin syötävää kun ihmisiä ja ovat tottuneet meidän läsnäoloon (lisäksi varmaan puolustuskeino on välillä pysyä vaan paikallaan). En tosiaan kyl mennyt kokeilemaan kuinka herkkiä ne on :) Täytyy pyytää jotain näyttämään miltä siellä suomessa nyt vaikuttaa, jotenki hamtuskyky heikkenee ja vaihteleehan se vuoden mukaan... Terkkuja!
VastaaPoista*hahmotuskyky
VastaaPoista