Kaksi yötä El Calafatessa riittivät hyvin ja oli aika painella bussilla vielä hieman vihreämmille niityille Chilen puolelle, Torres de Painen kansallispuistoon. El Calafate toimi meillä loistavana yhteyskaupunkina lähialueen trekkausmestoille, sillä Torres del Painen lisäksi siitä kulki päivittäin busseja El Chalteniin ja aivan eteläisen Argentiinan kärkeen, Ushuaihin. Torres del Painen saavuttaminen vaati meiltä yhden yön pysähdyksen Chilen puolella Puerto Nataleksessa, joka toimii oivana muonavarastona ja levähdyspaikkana kansallispustoon. Me vuokraisimme sieltä makuupussit ja retkikeittimen sekä ostimme repun täyteen pussipastoja tulevaa erämaayötä varten.
Bussi Puerto Nataleksesta kohti Torres del Painea starttasi varhain aamulla ja lenkkarit tiukasti jalassa odotimme jo seuraavaa kahta päivää keskellä erämaata, jolloin viimeistään pääsi karistamaan Buenos Airesin suurkaupungin pölyt keuhkoista. Torres del Painen kansallispusto on Chilen ja yksi koko Etelä-Amerikan suosituimmista, joka kerää enemmän tai vähemmän eräintoisia seikkailijoita sinne vaeltamaan, vuorikiipeilemään tai muuten vai nauttimaan luonnon kauneudesta ja lukuisista elämistä, joita alueelta löytyy. Lonely Planet mainostaa viiden päivän ja neljän yön W-trekkiä, joka nimensä mukaisesti kiertää W-kirjaimen muotoisen lenkin. Koska me taistelimme hiukan aikaa vastaan ja halusimme päästä jouluksi Barilocheen, päätimme tehdä vain kahden päivän trekin ja yöpyä reitin alussa sijaitsevassa majatalossa, josta oli helppo tehdä molemmille erilliset trekit. Vaikka näimme vain murto-osan koko kansallispuiston komeudesta, saimme kuitenkin todistaa luonnon monimuotoisuutta, karuista ja kivikkoisista kinttupoluista hyvinkin vehreisiin koskiin ja niitä ympäröiviin lumihuippuisiin vuoriin. Sää kansallispustossa on vähintäänkin oikukas, sillä se voi vaihdella lumisateesta lämpimämpään auringonpaisteeseen, joka leimaa yleisesti koko Patagonian aluetta. Eläinkirjosta kerkesimme nähdä vain laamoja, hevosia ja muutamia erilaisia lintulajeja, mutta pidemmällä trekillä pitäisi törmätä helposti myös peuriin ja marsun ja jäniksen risteytystä muistuttaviin tyyppeihin (ohjelappusessa varoitettiin jopa puumista!).
Torres del Painen voi kokea monella eri tapaa ja monella eri hintaa. Suosituin vaihtoehto on yöpyä teltassa ja kokata omat ruuat, jolloin pääsee halvimmalla, mutta samalla on myös täysin luonnon armoilla ja tuleekin olla hyvin varustautunut. Onneksi farkkukansaa ja länkkäreiden oloa helpottamaan reitin varrelle on rakennettu majataloja yöpymistä varten. Nämä refugiot tarjoavat riistahintaista majoitusta ja vähintäänkin yhtä kallista ruokaa. Esimerkiksi yksi yö täysihoidolla majatalossa, jossa me yövyimme, maksaa noin 90 US dollaria, eli semmosen neljän tähden hotellihuoneen verran. Ja tämä on hinta yhdeltä hengeltä, jaetuissa dormeissa, joissa on yhteinen pesuhuone ja jossa täyshoitoon sisältyvä lounas sisältää banaaanin, suklaapatukan ja vehnäleivän juustolla ja makkaralla. Me hieman tätä riistohinnoittelua uhaten otimme vain pelkän yöpaikan majatalosta (noin 36€ per henki) ja lainasimme trangiat majatalosta Puerto Nataleksesta, jolloin saimme keitellä pussipastat hieman opiskelijaystävällisemmällä hinnalla.
Kokonaisuudessaan Torres del Paine oli mitä mahtavin kokemus luonnon kauneudesta ja sen karuudesta samanaikaisesti. Vaikkakin se oli suhteellisen kallis, ehdottomasti kuitenkin kokemisen arvoinen paikka, ehkä voin suositella yöpyä kahta yötä siellä, jolloin pääsylippukin maksaa itsensä paremmin takaisin. Sen eristäytyneisyys tekee siitä vielä entistä kiinnostavamman ja pääsymaksun kanssa nämä takaavat sen, että paikka pysyy varmasti yhtä luonnollisena ja hyväkuntoisena vielä kymmenenkin vuoden päästä, ellei ihmeitä tapahdu.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti