Torres del Painen vierailun jälkeen otimme tutun El Calafaten bussin toisen kerran allemme ja kiihdytimme takaisin Argentiinan puolelle, El Calafaten pakollisen lounastauon ja bussin vaihdon jälkeen saavuimme El Chalteniin 19. pv illalla. El Chaltenissa oli tarkoitus viettää 2-3 yötä ja tehdä viimeiset kuuluisat Patagonian trekit ennen joulukinkun maistelua Barilochessa. Meillä vierailu venyi kuitenkin 4 yöksi, sillä sieltä lähti pohjoiseen niin harvakseltaan busseja. Jouduimmekin siis lähtemään Barilocheen suunniteltua yhden päivän myöhemmin.
El Chalten oli Patagonian listalla kärjessä yhdessä Torres del Painen kanssa ja ensi näkemältä se vaikuttikin oikein viehettävältä pikku vaelluskylältä vuorten ympäröimänä. Hieman ylihintainen, ei liian turistinen ja täynnä innostuneita vuorikiipeilijöitä, vaeltajia ja vuorista nauttivia keski-ikäisiä jenkkejä ja eurooppalaisia, eli suunnilleen sitä, mitä meille oli Lonely Planetissa luvattu. Teimme siellä kaksi koko päivän trekkiä, suosituimmat Cerro Torre ja Lago de las Tres -nimiset polut, jotka Torres del Paineen verrattuna tarjosivat hieman enemmän nähtävää trekin aikana.
Itse kylä ei tarjonnut kauheasti tekemistä, joten jos lenkkarit tai vaelluskengät jäivät kotiin, eikä ylämäkeen kävely innosta, kannattaa tämä paikka suosiolla kiertää, sillä 500 metriä pitkän pääkadun kävelyn jälkeen ei kylä itsessään tarjoa kauheasti tekemistä. Minun ja Karon puolesta vaellus oli oikein toivottua ulkoilupuuhaa, joten pitkästymisestä ei ollut tietoa. Sen sijaan aika hostellilla tuntui välillä loppuvan, kun trekin ja suihkun jälkeen alkoi maha kurnia siihen tahtiin, ettei aikaa sohvalla makailuun kauheasti jäänyt.
Omasta puolestani nostaisin El Chaltenin ykköspaikalle Torres del Painen sijasta, mitä trekkaamiseen tulee. Periaatteessa maisemat ja vuoret olivat enemmän tai vähemmän samankaltaisia, mutta El Chalten oli paljon helpommin saavutettavissa ja oli huomattavasti opiskelijan kukkarolle ystävällisempi. Vaikka paikka sijaitsee kansallispuistossa, kuten Torres del Painekin, sinne astuminen ei vaatinut lainkaan pääsymaksua tai muuta vastaavaa. Lisäksi paikka tarjosi hyvin edullisia hotelleja, esimerkiksi meillä yksi yö dormissa oli samanhintainen kuin TDP:n telttapaikka. Tietysti, Torres del Painen sijainti ja sinne pääsy tekevät mahdottomaksi samanlaisen hosttelikylän rakentamisen, mutta hintojen puolesta tällä Chilen ihmetellä on vielä tekemistä. Kahisevan lisäksi El Chaltenissa trekille lähteminen on hyvin paljon nopeampaa ja heti pääkadulta poiketessa voi astua jo halutulle kinttupolulle, kun taas Torres del Painessa tuli kävellä majatalolta eka noin 20-30 minuuttia, jotta kohtasi halutun polun.
Vaikka äskeisessä kappaleessa hieman arvosteltiinkin Torres del Painea, oli myös se varsin mieleenpainuva kokemus. Ajallisesti noin 1,5 viikkoa Patagoniassa riittivät meille hyvin, kun lopun retken tarkoituksena on nähdä myös rantoja, aurinkoa ja kaupunkeja. Jos aikaa olisi ollut vaikka vain kolme viikkoa ja itselläni lajina vuorikiipeily, olisi aika Patagoniassa luultavasti käynyt lyhyeksi. Mutta nyt se oli juuri sopiva ja hieman lämpöä kaivaten joulu sekä Barilochen ja Lake Districtin tarjoamat lämpimämmät ilmavirrat kutsuivat jo puoleensa.
Seuraavat tarinat sitten kinkun sulattelun jälkeen Barilochesta!
Terkuin, Jani &Karo
(Ps. Tarkkaavaisimmat jo ehkä huomasivatkin, että tämän ja edellisen tekstin on näpytellyt meistä toi vähän karvaisempi yksilö ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti