Elossa ollaan

On ollut sen verran siistiä palata Suomeen, että niinä aikoina kun ei ole pitänyt järkätä mitään pakollista, olen sydämeni pohjasta nauttinut ihanasta seurasta. Mulla on kuitenkin pöytälaatikossa keskeneräisiä tekstejä mm. parista reissusta ja kotiinpaluusta, ne julkaisen kun saan arjen taas rullaamaan ja löydän jonkun sopivan välin :). Saattaa olla, että kirjoittelen enemmänkin jatkossa, mutta aloitetaan noilla ja katsotaan sitten mikä fiilis. Nyt nautitaan kesästä (hehe ja yhdestä roikkumaan jääneestä matikan kurssista, jota paraikaa suoritan)!

Mökkimaisemat ekana Suomiyönä Juhannuksena :).

Viimeisiä viedään

Tiiättekös mitä? Enää kaksi viikkoa! Olkoon tämä siis vika, tai ainakin viimeisin, postaus minkä Argentiinan kamaralta kirjoittelen. Tulevat viikot ovat niin työn- ja huvintäyteiset, että parempi säästellä kirjoittelua sille vuorokauden kestävälle matkustusrupeamalle, joka kohta koittaa.

68-vee yhteiskakku.

Meidän porukalle varattu parvi.

Järjestimme eilen kämppisten kanssa synttäri- ja läksäribileet. Oli ihan superhauska ilta! Vietimme noin viidenkymmenen kaverin kanssa etkoja yhdessä baarissa, jonka jälkeen jatkoimme aamuun asti toisessa yökerhossa. Etkot oli Red Carpet nimisessä paikassa, jossa tilavarauksesta ei tarvinnut pulittaa mitään ja kohtuuhintaan sai tilata baarista mitä vaan ja syödä pizzaa kolmen tunnin ajan. Tietysti vähän oli myös ongelmia matkassa, sillä hemmo kenen kanssa asioista sovittiin, ei hoitanut tota Rosebaariin siirtymistä ihan mallikkaasti ja siinä oli vähän sekaannuksia. Pari poikaa ei muun muassa päässyt sisälle, koska heillä ei ollut tarpeeksi hienot kengät. Karo siinä itkua vääntäen (okei, ehkä toisen niistä loppuetkojen Long island iced teasta ois voinu jättää tilaamatta…) taas koitti saada asioita pelittämään, tuloksetta :D. Mutta oli tosiaan järjestämisen arvoinen ilta! Välillä tuli kyllä vähän ikävä Suomea ja varsinkin yhtä supertehokasta tyttöporukkaa; noilta latinoilta rahojen kerääminen ennakkoon, minkään tarkka sopiminen (tai niissä puoliks lupailluissa asioissa pysyminen) ja kanssajärjestäjien silloin tällöinen toimeettomuus ois alkuvaihdosta ollut enemmänkin mielenkiintoinen ero, mutta nyt alkaa jo vähän koti-ikävä iskemään…

Yhtäriii.

Beer pong. Viralliset mukit tuli postissa jenkeistä ;D.

Tänään näin kadulla pari reissusta tuttua brittityttöä, mutta en jäätämiseltä tajunnut moikata ajoissa. Oon myös kerran aiemmin muuten törmännyt tässä naapurustossa pariin tuttuun brittireissaajaan, asun siis vissiin aika houkuttelevilla hoodeilla, koska muuten ois aika sattumaa... Hetken päästä yks paikallinen mies kysy multa missäpäin eräs katu sijaitsee, osasin tietty neuvoa kuin apteekin hyllyltä, mutta puheesta paistaa vieläkin ulkomaalaisuus. Sitten mies tietty kysy perinteisen ”¿De donde sos?”, kotimaani paikannettua mies kertoi suunnitelmistaan mennä opettamaan espanjaa pohjoismaihin. Siinä parin korttelin ajan jutustellessa selvisi, että hän taitaa tietää mua enemmän esimerkiksi Suomussalmesta ja Mannerheimistä… Vaihdettiin siinä sitten yhteystiedot, niin hänelläkin on joku kontakti kylmässä pohjolassa.

Orange slice jello shots & vodka gummy bears.

Huomenna tiedossa rankkaa kansantaloustieteen opiskelua, mutta illalla menemme keventämään mieltä teatteriin. Menemme katsomaan Camila-elokuvasta tehtyä musikaalia, jota proffamme suositteli.

Koetan siis pitää näppini erossa koneesta nämä viimeiset hetket. Tuntuu ihan hullulta, että oon ollut täällä jo melkein vuoden ja ihan kohta oon pilvien päällä matkalla Suomeen. Muistan vielä kuin eilisen, kun vuosi sitten koneessa mietin, että ensi kerralla tilaan kyllä mieluummin punkkua, jolloin tajusin, että eihän mulla oo paluulippua!

¡Besos grandes a todos mis amores, kohta nähdään!

Kuulumisia ja tatskoja

Huh kolmisen viikkoa enää jäljellä! Viime viikonlopun reissu meni tosi kivasti, upeata luontoa ja viinejä jne., kirjoittelen siitä erillisen postauksen joskus hamassa tulevaisuudessa :). Tältä viikonlopulta jätin suosiolla ne TECHO -suunnitelmat pois, ettei mene liian kiireiseksi. Vähän huono omatunto, kun kyseessä ois tosiaan ollut se hyväntekeväisyysjuttu, mutta kerran sentään pääsin jo osallistumaan vastaavaan eventtiin…

Tänään teen markkinoinnin harkkatyötä ja illalla juhlimme saksalaisen kaverin synttäreitä. Annamme Jasonin kanssa hänelle lahjaksi Haribon nallekarkkeja, joihin on imeytetty viinaa, khehh. Tänä lauantaina olisi myös Suomessa mahtijuhlia, kun serkku astelee vihille ja Jani kavereidensa kanssa juhlii (tulevaa) valmistumista. Seuraavan kerran kun nähdään niin pitääkin muistaa käyttää nimikkeitä Herra Diplomi-insinööri ja Rouva ;).

Hyvää palvelua tyttöjen drinkki-iltamassa parin viikon takaa.

Ei malttaisi vääntää noita koulujuttuja nyt… Haluan kuitenkin tehdä kaikki semihyvin, ettei sitten tule läpäisyjen kanssa ongelmia. Ekat välikokeet menivät kylläkin kohtuullisen nappiin. Sain mm. meidän markkinoinnin ryhmästä parhaan numeron! 3/6 ei edes päässyt läpi, eli hyvällä pohjalla kai tämä harkkatyö… :D. Ostin just itselleni maanantaiaamulle pari tuntia hemmottelua, joten ehkä se hommien paiskiminen ois kohdallaan eka! Muutaman tunnin hieronta- ja kasvohoitosetti kustantaa (tolla epävirallisella kurssilla) noin. 30 euroa.

Lopun Argentiinakevennys: Tatuoinnit ovat täällä tosi yleisiä. Hienojakin toki mahtuu sekaan, mutta suurin osa mun mielestä vaikuttaa siltä, että joku oli vaan pakko ottaa, koska kaikilla muillakin on. Usein näkyy melkoisen rumia yksilöitä, joskus katukuvassa voi bongata toisiaan tuntemattomilla ihmisillä täysin saman tatskan samassa paikkaa kehoa, englanninkieliset sanat ja fraasit ovat myös tosi cool juttu ja on ihan ok ikuistaa esim. alle 15–vuotiaiden tyttöjen iholle Justin Bieberin naama… Pakko myöntää, että itsekin jossain vaiheessa himoitsin jotain pientä merkkiä, mutta ehkä parempi etten lähtenyt kehnoja ideoitani toteuttamaan jonkun tattoomaster-Jorgen kanssa :D.

When you live in Argentina

Joku on osannut tiivistää asian varsin hyvin täällä (linkki aukeaa klikkaamalla) :DD.

Ps. Postailen viikonloppuna vielä jotain lisää!

Vaihtoehtojuhlimista

Alle neljän tunnin päästä herätys ja lähtö lentokentälle. Menemme toisen suomalaisen vaihtaritytön, Hillan, kanssa Argentiinan luoteisosissa sijaitseviin provinsseihin Saltaan ja Jujuyhin lomailemaan pitkäksi viikonlopuksi.

Koska lupailin kerran viikkoon postata jotain, mutta haluan silti tänä yönä myös nukkua, en ala suurempia säätämään. Tässä kuvia muutamasta vaihtoehtojuhlasta, mitä lähiaikoina olen viettänyt. Ekat ovat vappuaatolta, jolloin kämppisten kanssa söimme wappuillallista. Tenttien takia emme voineet juhlia kummemmin, mutta piti silti koettaa pitää perinteistä edes vähän kiinni. 

"Simat".

Kaikilla oli oman maan lipun väriset pallot.

Jälkkäriä.

Viimeinen kuva on nimipäiviltäni tämän viikon maanantailta. Olin vähän orpo perinteeni kanssa, sillä sitä ei tietolähteideni mukaan tunneta kuin Suomessa ja Ruotsissa (eikä kämppiksenikään ollut kotona…). Ovimiehemme varmaan luulee, että mulla on joku lahjoilla hemmotteleva secret lover, mutta ei, omatoimisena naisena ostin tietty itselleni lahjoja tämän tärkeän päivän kunniaksi :D.

"DIY"-nimpparilahja.

Mitä vielä?

Olen kesäkuun lopulla muuttamassa Suomeen, joten nyt niitä check-listoja kirjottelemaan!

---

-Nähtävyyksiä: Vielä puuttuu listalta ainakin yks hyvä museo ja vanhaan teatteriin rakennettu kirjakauppa. Ihan normaalissakin teatterissa vois käydä tai jossain konsertissa…

-Salta ja Jujuy: Reissu näihin Argentiinan provinsseihin 24.-28.5.

-TECHO: Viikonloppuhäppening 1.-2.6., jossa rakennetaan vähäosaisille taloja vapaaehtoisvoimin. Olin vastaavassa tapahtumassa viimekin vuonna, mutta en ole vielä kerinnyt kirjoittaa siitä postausta…

-Synttäri/läksäribileet: Järjestämme 7.6. kämppisten kanssa etkot ja bileet kaikille kavereille parissa baarissa!

Juhlakutsun edustuskuvat. Ps. Jani, otsalamppus on ollut ahkerassa käytössä ;D.

-Koulu: Mun pitää vähän normaalia aikaisemman kotiinpaluun takia tehdä tentit ennakkoon, joten koitan jonkun verran ahkeroida tässä jo tulevien viikkojen aikana, ettei tuu sit lopussa paniikki :). Ja haluun oppia espanjaa lisää!

-Treenaus: Ostin taas salikortin. Pitäis noi pari ylimäärästä empanadaa (semmosia nam-pasteijoita) vissiin saada kulutettua ja aloin kyllä oikeastikin kaipaamaan kunnon rehkimisfiilistä. Punnitsin silloin vähän alle vuosi sitten jonkun lähtöpainon, mutta enpä tietenkään enää muista sitä :D. Suomessa on kuulemma vielä joku fitnessvimma menossa… Mut más o menos, disfruta tu vida!

Koomisin jumppaope ikinä! Ottaa ammatistaan ilon irti, mm. tanssii usein naisia täynnä olevan salin edessä  ja kutsui jouluna kaikki tietty kotiinsa viettämään iltaa ;D. (En mennyt, harmi). Kandee käydä tsekkaa herran FB-sivu niin saa osviittaa, heh.

-Shoppailu: Täällä on paljon hyvää nahkatavaratarjontaa ja tietty haluan ostaa itselleni muitakin muistoja, sekä joillekin kilteille lapsille tuliaisia ;). Lisäksi täällä olevien vähäisten tavaroideni kulutus on aika huipussaan ja luultavasti Suomessa odottavista vaatteista kolmasosa pääsee Punaiselle Ristille (oon vihdoin tajunnut, ettei kaikkea kannata hamstrata…).

Argentiina ei periaatteessa ole mikään superhalpa maa tosiaankaan nykyään, mutta kuten aikaisemmin olen maininnut, täällä himoitaan peson inflaation (ja siihen liittyvien säännösten) takia muiden maiden valuuttaa. ”Vähän” kannattavampaa paikallisille esim. pitää säästönsä dollareissa kuin pesoissa, koska niiden arvo ei haihdu tuhkana tuuleen. Epävirallisilla markkinoilla vaihdettujen dollareiden arvo on tällä hetkellä melkeinpä puolet enemmän, kun mitä virallinen kurssi sanoo, eli säästö on tuntuva. Nyt parin päivän ajan täällä on jotain säädetty asian tiimoilta, eikä vaihto ole entiseen tapaan onnistunut, mutta tuskin noi saa asioita järjestykseen tänä aikana kun mä olen täällä... Edit: teksti julkaistaan taas vähän viiveellä ja nyt kurssi on vähän laskenut juurikin noiden estelyiden takia, mut enikeis, edelleen se on korkea. Vaikka tuntuu vähän pahalta vaihtaa inflaatioista kärsivässä maassa pimeillä markkinoilla rahaa, mutta tyhmä olisi, jos ei sitä tekisi. Hyvänä esimerkkinä kaikkia sääntöjä saneleva presidentti, jolla taitaa itselläänkin olla holvit täynnä dollareita (täytyypä muuten joskus kertoa enemmän siitä, kuinka kotka se nainen on).

-Aurinko: Arjen paluu on saanut bruunan vaalenemaan ja hiukset tummumaan. Oon siis koittanut muistaa nauttia hyvistä syyssäistä vielä kun niitä riittää! Viime viikonloppuna onneksi vielä hilluin bikineissä minkä kerkesin, sillä nyt iski jääkausi:

Huom! "Feels like 3 C" Hrrrrrr!

-Rafla: Joku erikoinen olisi kiva vielä kokea, kuten semmoinen ”salainen” jonkun kotona pidettävä, missä maksat niin paljon kun haluat…

-Baari: Jotain spessua kans tähän! Tää yöelämähän on täällä yks tärkee juttu ;)!

-Vaahtokylpy ja hioronnassa käyminen jne. Koska voi!

-Blogi: Paljon olisi kirjoitettavaa, aikaa vähemmän. Mutta parempi niin, koska tänne on tultu kokemaan, eikä näppiksiä kuluttamaan. Meinasin pitää vaihtoaikana nykyisen postaustahdin (noin kerran viikkoon jotain?) ja jatkaa Suomessa kirjoittelua :). 

---

Nyt näitä ideoita toteuttamaan, eli shoppailun ja salin kautta cocktaililtamaan :). Viikonloppuja!

Jenkkikämppiksen koottuja letkautuksia

Tässä ekojen kämppisviikkojen antia. Pakko vielä painottaa, että tämä 19v. poika on kuitenkin supermukava, kypsä, avoin ja maailmasta kiinnostunut kaveri! Ihan huipputyyppi eikä mikään hermoille käyvä stereotypian ruumiillistuma. Meistä kaikista taitaa vaan aina vähän paistaa se alkuperä :).

---

”Voiks näitä syödä?” (siemeniä hedelmistä) ”Ei meillä oo missään tämmösiä…”

(Tämän jälkeen on aina ennen maistamista varmistanut onko esim. viinirypäleissäni siemeniä. Kerran koitti nyppiä niitä yksitellen veitsellä pois ja totesi ettei voi enää ostaa näitä :D.)

”Siis mikä tää on?” (kivi oliivissa, opastin leikkaaman siitä reunoilta parhaat ja laittamaan pizzan päälle, kun suoraan suuhun laittaminen ois varmaan ollut liian traagista)

”Siis emmä pysty syömään, jotenkin liian outoa…”

”Mitä nää oikeen on??” (kuivapastaa rullissa)

 ”Siis on meilläkin fettuciniä, mut se on aina suoraa… Millasia pastoja teillä oikeen on?”

”Tää mandariini näyttää tosi oudolta, ei varmaan voi syödä…” (mandariini, jonka kuori oli vähän vihertävä tms. normisettiä) ”Siis miten tän saa auki, ihan mahdottoman tiukat kuoret!”

”Siis mitä te oikein teette!?” (popcornia kattilassa) ”Mun mummo on joskus tainnut tehdä noin…”

”Eihän me nyt voida tehdä browniesseja tosta noin vaan ku ei meillä oo sitä jauhetta!”

(yllätty meidän faktasta, että kaikkea voi tehdä alusta alkaen ite ja niin leivoksista tulee paljon maukkaampia)

”Tiiättekö voiks tänne lähettää esim. ruokaa?” (sanottiin, et karkkeja ei oo ainakaan takavarikoitu postissa) ”Tarvis saada hyvää maapähkinävoita lisää!”

”Oon huomannu et teidän eurooppalaisten ruoat on aina tosi terveellisen ja kauniin näkösiä…” (leikkasin iltapalahedelmät lautaselle ihan normaalisti)

”Mitä sä oikeen ostit?” (kuivattuja linssejä) ”Syödääks noita vähän ku riisiä? … Mut siis miksä haluut syödä noita?”

”Ai sä et oo koskaan ajanu automaattivaihteista autoa :O?”

”Joo siis täällä on tosi vähän lihavia ihmisiä.”

”Eiks me muka olla ihan liian nuoria reissaamaan (backpacking tyyliin) yksin..? Mun pitää lähettää joka päivä meijän äidille viesti.”

”Mun porukat ei oo oikeestaan koskaan matkustanu, eikä ne ois halunnu et lähden tänne. Äiti luuli, että Argentiina on suunnilleen joku kehitysmaa.”

”Nyt äiti luuli et meen Islantiin viikonloppulomalle, kun sanoin et meen noita jäätiköitä katteleen (Etelä-Argentiinassa)”.

”Joo siis on tosi moni mun tuttu saanu nuorena lapsen, varsinki ne jotka ei menny yliopistoon, ja sit facebook on täynnä niitä kuvia…”

”Joo jotkut jenkit kirjottaa ihan tosi paskasti ja vitsi et se on ärsyttävää… Ihan yleistä on, ettei porukka tiedä your ja you´re tai their ja there eroja.” Is that you´re towel over their –tyyppiset lauseet on kuulema ihan peruskauraa.

”Me lähetettiin Kiinaan postissa 800 dollaria et saatais väärennetyt henkkarit ja päästäis baariin. Mä tilasin varalta neljä. Mut eipä oo vielkää mitään kuulunu :D Sinne meni vissiin ne rahat…”

”Mä vien kyllä matkalaukun täynnä Fernettiä Jenkkeihin…” , ”Mitenköhän sitä tottuu sit taas olemaan tissuttelematta tätä viiniä tälleen arkena..?”

”Siis etteks te muka käy puolen vuoden välein hammaslääkärissä peruspuhdistuksessa? *blinghymy*”

---

Semmosta arkea täällä :) Hyvää viikonloppua!

Peru. Tammi- ja helmikuu 2013.

Palataan taas reissutunnelmiin.

Bolivian La Pazista menimme Peruun kaupunkiin nimeltä Puno. Tästä Titicaca-järven ja mäkien väliin rakennetusta kaupungista käsin teimme retken kelluville Los Uros-saarille. Kauan aikaa sitten tietty heimo näki parhaakseen eristäytyä mantereesta ja rakentaa kaislasaaret noin. 5 km päähän Punosta. Vielä nykypäivänäkin saaria pidetään asumiskelpoisena, mutta tarkoitusperät ovat muuttuneet. Nykyään saarille matkaa tuhansittain turisteja ihmettelemään. Retkeä ostaessa kannattaa varmistaa, että toiminta on jotakuinkin vastuullista ja kaislasaaret saavat heille kuuluvan rahallisen osansa maksamastasi summasta. 

Liikenneratkaisuja.

Puno.

Halusimme tehdä jonkun reissun Titicaca­-järvellä ja nämä Uros-saaret tuntuivat jo nimensä puolesta sopivalta kohteelta. Oli tosi kummallista kävellä kaislan päällä, mutta ilmapiiri ei ollut mikään idyllisin. Tuntui väärältä, että hommasta on tullut turistibisnes. Heidän perinteiset jutut ovat kaupallistuneet ja he yrittävät kaikkensa, että turistit sisäänpääsyn lisäksi toisivat pennejä kukkaroon ostamalla esim. heidän käsitöitään tai miniretken kaislaveneellä. Myynti tehtiin anelevaan sävyyn.  Lisäksi tuntui oudolta kävellä ihmisten takapihoilla ja kurkkia heidän koteihinsa. Mutta kaikin puolin jännä juttu, täältä voi lukea Wikipediafaktoja saarista.

Parin Punossa vietetyn päivän jälkeen olimme jo valmiita jatkamaan matkaa. Suuntasimme yöpussilla Cuscoon, josta järjestimme matkan inkojen kadonneeseen kaupunkiin Machu Picchuun. Lähes kaikki Peruun matkaavat haluavat käydä Machu Picchulla, joten Cuscossa on todella paljon turisteja. Kaupunki itsessään on kuitenkin viihtyisä vanhoineen rakennuksineen. Retkien tarjoajia on satoja ja niistä ei sitten pidä kun alkaa valitsemaan. Suosituimmat Machu Picchu -retket ovat useamman yön Inca trail -vaellus, päiväretki junalla tai yhden yön reissu ”Machu Picchu by car”. Valitsimme viimeisimmän vaihtoehdon edullisen hinnan takia ja siksi, ettei sitä liiketoimintaa pyöritä ulkomaalainen monopoli, kuten junabisneksessä tilanne on. Valitsimme mielestämme luotettavan oloisen matkatoimiston ja maksoimme muutaman dollarin kalliimman hinnan tästä ilosta. Per nenä taisimme maksaa 95 dollaria, johon kuului noin. 8h minibussimatka, kolmisen tuntia kävelyä loppumatkasta, illallinen ja yö hostellissa Aguas Calienteksessa, sisäänpääsy Machu Picchulle opaskierroksineen ja juna Aguas Calienteksesta toiseen kylään (sama joka käveltäisiin tulomatkalla), josta minibussimatka Cuscoon.

Ei enää rappusia!

Cusco.

Reissu ei kuitenkaan sujunut ihan kuin myyntipuheissa. Minibussimme saapui päämääräänsä parisen tuntia myöhässä ja jouduimme kävelemään osan kolmetuntisesta matkasta pimeässä. Perillä kylässä opas sääti toisten turistien kanssa, koska matkatoimisto oli lähettänyt heidän tavaransa jonnekin ja me joudumme odottelemaan vielä hieman. Hostellin aulassa opas pyysi passimme, jotta kerkesi vielä ennen sulkemisaikaa ostamaan meille huomiseksi pääsyliput Machu Picchulle. Illallisella opas kertoi, että luvattuja junalippuja ei saadakaan, koska paikat ovat täyteen buukattu. Junat olivat olleet täynnä jo useampana päivänä, joten matkaa meille myydessä tämä ongelma oli jo tiedossa. Tämä tarkoitti siis sitä, että meidän piti varata seuraavallekin päivällä 3h lisää kävelyaikaa, jotta minibussi kerkeäisi startata vielä auringon paistaessa. Turistit hermostuivat, koska monelle tämä oli tosi spesiaali reissu ja nyt heillä olisi aikaa toteuttaa se huomattavasti suunniteltua vähemmän. Me olimme suunnitelleet kävelemämme aamulla vuorelle, jotta saisimme mini-inkatrailfiiliksen, mutta tässä tapauksessa jätimme sen väliin ja menimme vuoren päälle bussilla. Opaskierros alkoi hieman luvattua myöhemmin, mutta onneksi minibussin aikataulua saatiin myös hieman viivästytettyä. Aluksi tuntui, että meillä ei olisi tarpeeksi aikaa Machu Picchulla, mutta loppujen lopuksi ehdimme nähdä kaiken minkä halusimme. Tiettyä rentoutta on otettava reppuun mukaan kun täällä pain maailmaa reissaa ja vielä tämmöisiin eristyksissä oleviin kohteisiin, mutta jotenkin tän ”muita luotettavamman” puljun toiminta jäi pännimään. Koinkin sitten tarpeelliseksi mennä avautumaan matkan meille myyneille työntekijöille. Pitkän keskustelun tuloksena oli kuitenkin vain lähinnä vastuiden pomputtelua, lisää tyhjiä lupauksia ja muutaman kympin alennus. 

Pääasia kuitenkin, että taas ollaan yhtä upeaa kokemusta rikkaampia. En jaksa kirjottaa faktoja uudelleen, joten ne kannattaa tsekata esim. täältä fiilikseen pääsemiseksi. Liikaa infoa ja kuvia ei kuitenkaan kannata ahmia, sillä tällaisiin kuuluisiin paikkoihin on paljon siistimpi mennä ilman suuria pinttyneitä mielikuvia. Joten tiivistetään näin: upea historia, upea luonto ja ainutlaatuinen paikka! Toki turisteja on paljon ja minibussimatka vuoristotiellä on aika epämukava, mutta minkäs voit :). Sen verran mitä kuulin tosta PeruRail, Orient-Express Hotels ja Perun hallitus kuvioista (monopoli, korruptio, ulkomaalainen hirmuyritys jne.), niin totesin, että mieluummin istun kahdeksan tuntia bussissa ja tuen paikallista liiketoimintaa, kun ostan mukavan junamatkan.

Cuscossa lepäilyn jälkeen nappasimme taas yöpussin allemme ja suuntasimme Limaan. Tämä Perun pääkaupunki vaikutti todella mukavalta. Siistit ja modernit alueet ovat suhteellisen laajalle levittäytyneet, vaikka eivät ne tietysti ole koko totuus täälläpäin maailmaa olevista miljoonakaupungeista. Oli myös ihana nähdä pitkästä aikaa meri, vaikka uintia ei likaisen veden takia suositellakaan. Rannan Miraflores-alueen lisäksi kannattaa myös käydä tsekkaamassa esimerkiksi kaupungin historiallinen keskus. Kaupunkijunalla/metrolla on helppo liikkua, kannattaa maksaa jollekin paikalliselle matkan hinta, jotta pääset porteista helposti heidän matkakortillaan (kertamatkoja ei taideta myydä ja kortin osto ei kannata muutaman matkan takia). 

Liman historiallinen keskus.

Matkailualanopiskelijat halusivat haastatella turisteja. Oli vähän työn takana vielä tyttöjen enkun puhuminen :).

Vaikka oli kiva pitkästä aikaa olla taas suurkaupungin sykkeessä, halusimme jatkaa matkaa rantaelämästä nauttimaan. Menimme pohjoisemmassa sijaitsevaan Máncoraan. Nautimme lämmöstä ja rantailusta paljon, vaikka Karon ekat surffikokeilut päätyivätkin tikattavaksi joutumiseen ja Jani taas sairastui pariksi päiväksi. Meillä oli kiva bungalowmökki mäen päällä, oi kun pääsis sinne riippumattoon makoilemaan nytkin! Máncora ei kuitenkaan ole Perun paras rantamesta: aallot ovat aika suuret surffauksen opetteluun (ei siis ollut vain mun vika, että kyynärpää sai vähän osumaa :D), hyttyset ja rannan itikat sandfly:t ovat tosi ärhäköitä ja kaupunki ei ole mikään superidyllinen.

Mototakseja.

Máncorasta jatkoimme matkaa Ecuadoriin, josta postausta tulossa toisella kertaa, Janilla taitaakin olla jo joku tekstiluonnos Galapagossaarista pöytälaatikossa. Ecuadorin jälkeen palasimme kuitenkin takaisin Peruun, sillä meidän lennot Buenos Airesiin lähtivät Limasta.

Menimme rantapaikkaan nimeltä Huanchaco, jossa treffasimme suomikaverin Juuson. Tätä mestaa voin lämmöllä suositella! Aallot ovat sopivan rauhallisia surffauksen opetteluun (kannattaa kuitenkin palkata aluksi opettaja) ja meininki on ihanan rauhallinen ja rento. Porukka käytännössä vain nauttii elämästä, auringosta ja vedestä. Täydellistä! Meidän loppulomaa kuitenkin vähän varjosti ne vuokranantajan kanssa säätämiset, mutta muuten peukut tälle loman lopetukselle.

Perinneveneet.

Perussa on tosi halpoja ja hyviä lounaspaikkoja ihan kunnon ravintoloissakin!  Nämä ruoat tosin ovat semmosen höperömummon kyökissä tehtyjä :).

Huanchacosta menimme Limaan, josta lensimme Santiago de Chilen mutkan kautta Buenos Airesiin (oli muuten edullisinta ostaa menopaluulippu, vaikkei tarvetta ollut kuin yhdelle suunnalle, kuinka hölmöä…). Buenos Airesissa eka yö hostellissa ja sitten seuraavana päivänä paluu kotiin. Huh, kuinka tuntuikin huojentavalta, että saatiin kämppäasiat sovittua ja sai asettua aloilleen. Mutta vitsi on kyllä hieno fiilis katsella noita kuvia ja miettiä mitä kaikkea siistiä sitä on kerinnyt nähdä ja kokea! Ja odottakaas vaan kun esimerkiksi se Galapagossaaripostaus saa nähdä päivänvalon ;).

Arjen ärsytyksiä ja iloja

(taas hiljaisuuden jälkeen tuplapostaukset)

Eka huonot ja sitten hyvät uutiset. Aloitetaan siis sellaisella eniten vituttaa kaikki –meiningillä.

Miksen vieläkään ole oppinut a) ettei kauppaan pidä mennä ruuhka-aikaan ja nälkäisenä, b) mitkä kotikadun laatoista liikkuu, c) espanjaa perfectosti.

Argentiinalaisten monetkaan systeemit eivät ole mistään tehokkaimmasta päästä, esimerkkinä ruokakaupat. Ihan perusilta ja jonot ovat kuin juhannusaattona. Kassat vaan ovat pirun hitaita ja niillä ei ole lähes koskaan vaihtorahaa tai esim. oikeuksia avata kassakonetta… 

Viime vuoden vaihtareita vakkarikaupassa.

Täällä tiet ovat usein vähän ”más o menos” -kunnossa. Ihan vihoviimeistä kävellä sateen jälkeen tota meidän katua, koska laattojen välistä purskahtaa kuravettä ympäriinsä. Koetat vakuutella itselles, että ei siihen oo ainakaan paljoa sekoittunut mitään koirien ulosteita (tehdään myös pokkana samaisille laatoille)…

Se niistä puhtaista vaatteista ja kengistä...

Miksi Heinolan lukiossa ei tarjottu espanjaa? No siksi varmaan, että mun kohtalo oli eka lukea kuutta eri kieltä niin ja näin, ja sitten yliopistossa tajuta, että ”jaa toi espanjahan on aika iso kieli ja noi maat missä sitä puhutaan on aika siistejä”. Kyllä tää nyt jo menee ihan hyvin, mutta aina kun oppii lisää niin omat tavoitteet nousee. Kaikista eniten ärsyttää se kun opiskeluun menee lähes poikkeuksetta enemmän aikaa kuin mitä oli arvioinut. Vieraalla kielellä noitten akateemisten tekstien sisällöt ei ihan heti uppoa päähän. Tylsintä on se kun käännät jotain kauhealla vaivalla ja sitten tajuat, että kyseinen kappale olikin ihan shaibaa/ ei sisälly koealueeseen jne…

Sitten iloisempiin asioihin…

Perheillallinen (med nykyinen kämppis Emma ja reissARI).

Joskus aiemmin kerroin täällä, että veljeni perheineen tuli myös Buenos Airesiin. En ole tainnut muistaa mainita, että he eivät tulleet ihan peruslomalle, vaan viettämään kuukaudeksi vanhempainvapaataan. Aika siistiä! Vielä olisi vikat päivät jäljellä ja huomenna meillä on suunnitelmissa mennä erään paikallisen tuttavaperheen kotiin illallistamaan kunnon argentiinalaista pihviä.

On ollut siistiä viettää aikaa yhdessä, siitä kun taitaa olla jo yli kymmenen vuotta kun olemme veljen kanssa asuneet samalla paikkakunnalla. Perheen melkein seitsemänkuisen supersöpön pojan kanssa on ollut myös tosi hauska leikkiä. Oon opettanut sille jo kaikenlaista (muutamaa kieltä ja tanssia, naamanvääntelyitä jne.), mutta tähän mennessä Otto on oppinut vasta ryömimään ;). Toi mun toissapostauksen ”vikan ajan alku” oli siis vähän hämäävä, koska suomivieraita on vielä, mutta he eivät sentäs nuku tossa meidän olkkarin lattialla :D.

Nyt koetan viimeistään torstaihin asti olla täällä hiljaa, jotta sais opiskeltua. Josko viikonlopun vapaallevaihtamisen ohessa kerkeäisi julkaisemaan vaikka jotain noista jonossa olevista reissupostauksista, niin saatais tää blogi taas vähän aurinkoisemmalle vireelle :). 

Mitä mä täällä oikein teen? –Kurssit vol 2.

Ens viikko on täynnä välikokeita ja esityksiä, joten sen kunnaiksi tässä lista mun lukukaudelle valitsemista kursseista. Pääsette oikein fiilikseen… Suoritan vaihtovuoden aikana siis International Minor in Industrial Management –sivuaineen, johon saa valita sopivan paketin teollisuustalouden/liiketaloustieteiden kursseja mielen mukaan. 1 paikallinen crédito on 1,5 opintopistettä Suomessa.

Villiä vaihtoaikaa.

Viikoittain noin. kolme tuntia opetusta koko lukukauden ajan (3 créditos)

Marketing:

Markkinoinnin peruskurssi, jossa käydään läpi Korler&Kellerin perusopus. Lisäksi tehdään ryhmissä Oral-B:n paikalliseen markkinointiin liittyvä harkkatyö, jonka parhaiten tehneet saa firman tuotepalkintoja ja jos oikein hyvää jälkeä tulee niin iPadin ja hommia puljulta! Yks yliopiston suurimmista kursseista, jopa ison luokkahuoneen verran porukkaa tunneilla :).

Economia para Ingenieros:

Ekonomian peruskurssi insinööreille. Ihan jeba. Pari välikoetta ja tentti. Aiheet on aika perussettiä, lisää mielenkiintoista aspektia tuo tää paikallinen sekava taloustilanne, josta välillä tunnilla jutellaan.

Formacion para Emprendedores:

Yrittäjyyden peruskurssi. Innostavat proffat ja kiva aihe. Harkkatyössä kehitetään omaa yritysideaa. Me pähkäillään sellaisen yhteydenpitoaplikaation kanssa. Ryhmän pojat alkoivat selittää mulle ideaa näin: ”Tiiätkö ku metrossa on joku tyttö, tai siis sun tapauksessa poika, ja katotte toisianne, mut kumpikaan ei sano mitään… Ois hyvä ku ois semmoi aplikaatio, jonka kautta vois sit alkaa jutteleen”… Mun ehdotuksia olivat mm. viinitönkät ja koirankakkapussit Argentiinaan, kännykän/tietokoneen latauspisteet kirjastoihin ym. ja FernetCola-valmissekoite :D.

Español Lengua Segunda C1:

Espanja. Nyt aletaan kuulkaa puhua jo korkeasta tasosta ;). Kaikki kielioppi on jo opeteltu, joten tällä kurssilla keskitytään vain parantamaan yleistä kielenkäyttöä.

Maalis- ja huhtikuun aikana käydyt minikurssit (12 h opetusta, 1 crédito)

Creatividad:

Luovuus. Kävimme jotain luovuuden työkaluja läpi, mutta lähinnä vain askartelimme ja jutustelimme. Keksimme mm. millaiset bileet metrossa vois järjestää. Pidimme Hillan kanssa meidän ”lopputyöesityksen” suomeksi, koska opettaja halusi :D.

Lopputyömuumi :D.

Introduccion a la Complejidad de los Negocios:

Johdatus liiketoiminnan monimutkaisuuteen. Tälle kurssille ilmoittautuessa mulla ei ollut kummempaa hajua sisällöstä. Kävimme joka tunnin aluksi läpi vähän teoriaa ja katsoimme mielenkiintoisia aihetta sivuavia youtube-videoita, mutta pääasiassa työskentelimme Anylogic-ohjelman parissa. Kokosimme tietokoneella ohjelman, jonka mukaan selviää miten erilaiset ihmiset päätyvät ostamaan tuotteen ja kuinka tulokseen pystytään vaikuttamaan.

Segmentacion de Clientes:

Asiakassegmentointi. Proffa tuli usein tosi paljon myöhässä tunnille, eikä esittänyt asiaa kovin innostavasti. Harkkatyö kuinkin selkeytti aihetta ja oli suht mielenkiintoinen. Segmentoimme Infostat-ohjelman avulla ihmisiä käyttäen lähteenä erilaisten maailmanlaajuisten tilastojen tietoja.

Reingeneria de Procesos:

Prosessien uudelleensuunnittelu. Semmoinen pappa-proffa selitti seitsemän vuotta vanhoilta kalvoiltaan, millaisia hommia on urallaan tehnyt. Lopuksi meidän piti kirjoittaa essee uudelleensuunnittelusta ja siitä, mitä olimme oppineet kurssin aikana. Taisin oppia suurimman osan nettiä selaamalla.

Proyecto y Diseño de una Planta Industrial:

Tehdashanke ja -suunnittelu. Olen kerinnyt käymään vasta yhdellä luennolla. Luultavasti samanlaista matskua tiedossa kun Reingenereriassa, koska vastuussa on sama proffa…

Integración de Procesos y Sistemas en SCM:

Prosessien ja systeemien integrointi toimitusketjun hallintajärjestelmään. Mielenkiintoinen kurssi, mutta vieraileva proffa taas vähän pireili… Aluksi kurssiin piti kuulua ryhmäesitys, mutta se muuttuikin viime metreillä tunnilla käytävään peliin, jonka pisteet osalta vaikuttavat arvosanaan. Kysymykset koskivat tietty vähän eri asioita, mitä proffa oli aiemmin lupaillut. Vielä pitäisi kaiketi tehdä joku pieni harkkatyö, ”laitan teille ens viikolla mailia aiheesta”…

--- 

Hyvää Wapunaikaa Suomeen, älkää te miettikö kursseja :) ! 

Vaihdon vikan vaiheen alku

Mies lähti ja rästikouluhommat tuli. Byää. Uusi kämppis, 19-vee jenkkivaihtaripoika muuten muutti pari päivää sitten meille. Vaihdettiin heti nuorempaan, hehee. Nyt on ollut tosi hyvät syyssäät, jotain 26 astettakin! Voisinpa tässä välikokeisiin lukemisen ohella kirjoitella vaikka vähän noista kursseista…

Mietiskelin tossa yks päivä millaisia erilaisia aikoja kuuluu mun vaihtovuoteen. Päädyin noin viiteen: alku, normalisoituminen, reissu, paluu & suomivieraat ja vikat kuukaudet itsekseen. Nyt siis alko vika :).

Puerto Madero.

Bolivia. Tammikuu 2013.

Löytyikin aikaa kirjoitella! Aluksi avautumista ja lopuksi asiaa ;).

---

Jeeppisafari päättyi Uyuniin, joka vaikutti toimivan pääasiassa vain porttikaupunkina suola-aavikoille, joten päätimmekin jatkaa matkaa lähes suoraan yöbussilla Bolivian hallinnolliseen pääkaupunkiin La Paziin. Tämä matka olikin sitten melko ikimuistoinen. Uyunissa illallistaessamme vetäisin mukavan mahataudin päälle. Olo kerkesi jo vähän helpottaa ennen bussin starttaamista, mutta se olikin vasta kaiken alkua... Vaihtoehdoista kallein ja paras bussimme ei taannut kovin leppoista matkaa, sillä suurin osa kymmenentuntisesta matkasta kului kuin möykkyistä mökkitietä pimeällä satanen laudassa ajaen. Tavaraa tippui hattuhyllyiltä ja ihmiset pomppivat tuoleillaan melkein puolen metrin korkeuteen. Siihen päälle koitat vielä pähkäillä kauanko oksennusta pystyy pidättämään, pystytkö pystyssä/laattaamatta matkan vessaan jne…

La Pazista, kuten muutkin kuvista.

Selvittiin, kun selvittiinkin päämäärään ja Jani kävi metsästämässä meille majapaikan. Tässä siistissä, yksinkertaisessa ja halvassa keskellä Zona Turisticoa sijaitsevassa hotellissa oli hyvä parannella oloaan, mutta muuten paikka tuntui perushostelleihin verrattuna tylsän hiljaiselta. Normaalisti koetan reissussa syödä paikallista ruokaa ja kokeilla kaikkea uutta (mitä nyt noi aasialaiset safkat on täälläkin heikkous, "vielä kerran pitää syödä sushia, kun ei sitä ehkä ens kylästä saa", eipä...). Boliviassa mahataudin jälkeen mieli oli kuitenkin vähän eri, enkä kertaakaan vielä ulkona käymättä halunnut laittaa Jania tuomaan mulle sikaa säkissä. Googlettelinkin sitten lähimmän Mäkkärin sijaintia Happy Mealin toivossa, jolloin selvisi, että Bolivia on ainoa Latinalaisen Amerikan maa, jossa puljua ei enää näy. Mäkki ei kaiketi onnistunut kymmenien vuosienkaan jälkeen iskostumaan paikallisten ruokailutottumuksiin, aiheesta englanniksi lisää esim. täällä. "Onneksi" muutaman nurkan takana sijaitseva Burger King kuitenkin pelasti turistin hädässä...

Valitettavasti olimme Boliviassa niin vähän (terveenä) aikaa, että emme kerinneet paikalliseen perinneruokaan syvällisesti perehtyä. Pintapuolisesti maan perusruoista mieleen jäivät esim. ällön näköiset kanaa ranskalaisilla -annokset. Myöhemmin Perussa tapaamani ravintola-alaa opiskeleva bolivialainen tyttö kuitenkin avarsi asiaa, eli koettakaahan muut metsästää sieltä jotain maittavia erikoisuuksia. Tämä tyttö muuten paljastui armottomaksi The Rasmus ja Lauri Ylönen faniksi. Hän oli ihan fiiliksissä siitä, että olen kotoisin tästä Laurin luvatusta maasta ja halusi ottaa kanssani kuvia ja mm. mittailla meidän pituuseroa (nähkääs toimin mallina, sillä hänen tuleva aviomiehensä Lauri on muo kuulemma niin ja niin monta senttiä pidempi :D). Kirjoitin hänen muistivihkoon rakkaudenosoituksia suomeksi, joita hän voi sitten lähettää tälle isänäkin häärivälle rokkitukalle. Awww.

Pelottavia kommandokenkienkiillottajia.

Asiaan. La Pazissa noitamarkkinoilla myydään kaikkea sälää laamasikiöistä alpakkavillapaitoihin. Boliviassa muuten melkein kaikki katukojuja pitävät ihmiset ovat käyräselkäisiä kokalehtiä jauhavia lettipäämammoja, jotka ovat sonnustautuneet perinnehattuihin, kerroshameisiin ja kantopusseihin. Kokalehtiä käytetään tuolla päin maailmaa paljon ja niillä on kuulemma terveysvaikutuksia ja ne auttavat korkeassa ilmastossa oleskeluun. Joidenkin mukaan niistä tulisi myös "jännä olo", vaikkakin tämä homma on kaukana kasvin kemiallisen käsittelyn kautta saatavasta huumemuodosta. Perinteisin tapa on jauhaa lehtiä kuivattuna takahampaiden välissä, ainetta voi myös nauttia esimerkiksi teen tai karkkien muodossa.  Mielestäni tee maistui ja tuntui perus yrttiteeltä ja jauhaminen oli lähinnä epämiellyttävää... 

Kuivattuja sikiöitä ja coca-juttuja.

Kiertelimme myös keskustassa ja Miraflores-alueella sekä kävimme hieman kauempana näköalapaikalla kukkulan päällä. Korkealla merenpinnasta oleva kaupunki on rakennettu hienosti ympäröivien mäkien rinteille. Näköalat olivat siistit, mutta rappusten kipuaminen on uuvuttavaa, eikä esim. joukkoliikennettä saada tässä Bolivian lippulaivassa toimimaan niin ongelmitta. Muutenkin huomasi selvästi, että kyse on paria naapuriaan selvästi köyhemmästä ja vähemmän kehittyneestä maasta. Boliviassa oli kuitenkin mielestäni paljon ennakko-odotuksia turvallisemman tuntuista liikkua ja asustella. Lisäksi maalla on todella hienoja asioita tarjota, jos vähän jaksaa kaivaa, esimerkiksi upeat vuoret ja viidakot sekä osa Etelä-Amerikan suurimmasta järvestä Lago Titicacasta. The death road - tämä maailman vaarallisimmaksi tituleerattu tie (jota autot eivät enää onneksi paljoa käytä) on nykyisin turistiryhmien suosittu pyöräilykohde, jonka varrella pääsee henkeäsalpaavien maisemien ympäröimänä myös ehkä salpaamaan sitä omaakin hengitystä. Meillä pari maata pohjoisemmasta lähtevät lennot painoivat aikataulussa ja jätimme nämä tekemättä.

¿Qué tal?

Kaks vierasta lähetetty takaisin Suomeen ja kolme vastaanotettu. Hyvin rullaa puolivuotiaan veljenpojankin kanssa, jonka siis viime viikolla näin ekaa kertaa! Janin kotiinlähtö lähenee, lento starttaa jo tulevana tiistaina :/. Jos en huomenna kerkeä kirjoittelemaan blogia, niin sitten jää varmasti ensi viikolle… Nyt tämän viikon vikoja koulujuttuja hoitamaan ja valmistautumaan laatuaikaviikonloppuun :).

9 de Julio ja Obeliski. Maailman levein tie tai jotain...

#21 vuotta samoja läppiä

Mä en ole muistanut mainostaa, että maailmankaikkeuden eka ystäväni Laura tuli tänne moikaamaan! Laura saapui Buenos Airesiin toissaviikon perjantaina ja vielä on päiviä jäljellä tulevaan tiistaihin asti. Classy woman tohelluksista on kaiketi tulossa ihan omaa postailua myöhemmin ;D.

Neljän tunnin päästä me lähdemme Uruguayhin viettämään pitkää pääsiäislomaviikonloppua, pitäis varmaan käydä pikkuhiljaa nukkumaan… Uruguayn länsiosiin siis pääsee Argentiinasta esim. tunnin lautalla. Jos haluatte vilkaista millaisiin paikkoihin olemme menossa, niin googlettakaa Colonia del Sacramento, Punta del Este ja Montevideo. Janin yks suomalainen kaveri muuten nappas hyvän äkkilähdön ja tuli tänne myös pari päivää sitten lomailemaan (meillä on kotona ollut jälleen kunnon hostellimeinki, jota on pitänyt vuokranantajan takia taas vähän peitellä…). Nyt pojat ovat Uruguayssä Punta del Diablossa, jonne meillä ei taida Lauran kanssa olla riittävästi aikaa mennä. Vuoden ekat opintopisteetkin ovat jo melkein ilmestyneet rekisteriin, joten eiköhän tässä ole taas jo pienen reissun tarpeessa :P!

Lounastauolla Puerto Maderon luonnopuiston reunalla.

Mukavaa pääsiäistä!

La cena de los países

Kerran lukukaudessa ITBAn vaihtarit kerääntyvät yhteen tarjoilemaan maidensa herkkuja. Viime vuonna me suomalaiset toimme korvapuusteja, salmiakkia, Fazerin sinistä ja fisu-shotteja. Toissa perjantaina taasen veimme samaiseen tapahtumaan perunarieskoja munavoilla. Kaikkien parhaiden perinneruokien raaka-aineita ei täältä löydy/niitä ei jaksa etsiä, mutta tosi kiva konsepti silti :).

2012

2013

2013